Meistä monelle on syöpynyt mieleen Helsinkimission koskettava juliste vanhasta naisesta ja teksti: ”Yksinäisyys on tappavampaa kuin ylipaino”. Yksinäisyys koskettaa jo yli 300 000 yli 65-vuotiasta, parinkymmenen vuoden kuluttua puolta miljoonaa.
Yksinäisyys on ihmissuhteiden puutetta. Kyky suhteiden luomiseen olisi olemassa, mutta ei tilaisuutta. Yksinäisyys aiheuttaa masennusta, alkoholismia, sydänsairauksia, itsemurhia. Joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias tappaa itsensä.
Mitä yhteiskuntamme tarjoaa lääkkeeksi? Ikääntyvien sähköistä etähoitoa, vanhusten eristämistä koteihinsa, lisää yksinäisyyttä. Jotta sähköinen etähoito olisi paitsi kansantaloudellisesti kannattavaa, myös inhimillistä ja mielekästä yksilön kannalta, tarvitsemme kokonaisvaltaisempaa ajattelua. Ihminen on onneton yksin. Elämän mielekkyys syntyy yhteydestä muihin, oikeasta välittämisestä, ei virtuaalikosketuksesta.
Virtuaalihoito ei säästä mitään, vaan luo uusia ongelmia, mikäli emme mahdollista esimerkiksi uusia asumisratkaisuja. Meillä on jo olemassa yhteisöllisiä opiskelija-asuntoja: soluja ja kimppakämppiä. Miksi emme rakenna myös vastaavanlaisia edullisia eläkeläisasuntoja, joissa on omaa rauhaa, mutta myös mahdollisuus elämään muiden kanssa. Enkä tarkoita nyt ainoastaan vakavaraisten senioriasuntoja ostettuine palveluineen vaan tavallisen eläkeläisen kukkarolle sopivaa asumista. Paikkaa, missä voisi nikkaroida, tanssia, kokata ja kutoa. Ja yhdessä naureskella sähköiselle etähoidolle.
Helsinkimission koskettava juliste
