Kuinka minusta tuli minä
Synnyin vuonna 1963, mökkiin, johon ei tullut vettä. Meillä oli eteinen, kamari ja keittiö. Myöhemmin isäni teki huussista minulle ja siskolleni yhteisen huoneen. Siinä pienessä mökissä asuin melkein 10 vuotta.
Äitini oli pientilallisen tytär. Lukupäätä ja –halua olisi ollut, mutta ei rahaa koulutukseen. Kansakoulun opettaja puhui äitini puolesta – turhaan. Perheellä ei ollut rahaa kouluttaa häntä. Minulle äitini sanoi aina, että ”luet niin kauan kuin päätä riittää”. Valmistuin Helsingin yliopistosta ja Svenska Handelshögskolanista. Koulutus oli minulle mahdollisuus päästä eteenpäin.
Minulla on kolme lasta. Vanhin valmistui juuri yliopistosta ja on töissä, keskimmäinen ammattikorkeakoulusta ja on töissä. Nuorin opiskelee yliopistossa. Meistä kukin tekee parhaansa lastensa menestymisen eteen, mutta koskaan ei voi tietää, mitä heille tapahtuu. Suomessa on 66 000 syrjäytynyttä nuorta. Syitä syrjäytymiseen on monia: periytyvä köyhyys, kaltoinkohtelu lapsuudessa, kiusaaminen, köyhyys, mielenterveysongelmat, uupuminen, yksinäisyys. Olen tehnyt pitkän uran nuorten parissa ammattikorkeakoulun opettajana. Nuorelle riittää yksikin aikuinen, joka välittää hänestä, huomaa hänet ja kannustaa eteenpäin. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren syrjäytyä.
Äitini oli 30 vuotta laitosapulaisena vanhainkodissa. Minäkin pääsin sinne töihin. Olin kylvettäjänä ja laitosapulaisena vuodeosastolla. Vanhukset pestiin joka aamu, kukaan ei maannut pissaisissa vaipoissa. Kaikki kynnelle kykenevät vietiin päivittäin ulos raikkaaseen ilmaan. Siellä he istuivat seurustelemassa ja vahtivat toinen toistaan. Jos joku lähti harhailemaan, niin vierestä jo huudettiin: ”Martta karkaa!”. Myös lievästi kehitysvammaiset asuivat vanhainkodissa. Heillä oli kullakin tärkeä tehtävänsä: Oiva vahti, ettei kukaan jäänyt kerran päivässä käyvän linja-auton alle ja Köpi haki polkupyörällään postin kyliltä. Vanhuksia ei jätetty selviytymään yksin.
Lähdin mukaan politiikkaan vasta 48-vuotiaana. Asetuin ehdolle täysin tuntemattomana kuntavaaleissa 2012. Tulin valituksi. Olen nyt Vantaan kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, konsernijaoston jäsen, Uudenmaan maakuntahallituksen jäsen, MYRin jäsen sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuutettu.
Uskon siihen, että Suomi menestyy, kun jaamme hyvän kaikille, ei vain harvoille.