Maan hallitus haluaa kurjistaa varhaiskasvatusta ja suunnittelee subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Kannatan subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämistä Vantaalla vuonna 2016 huolimatta maan hallituksen mahdollisista päätöksistä. Päivähoito on lapsen oikeus ja useasti lapsen pelastus.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei edes ole ongelma Vantaalla, sillä kaupunki on saanut perheet vapaaehtoisesti valitsemaan kokopäivähoitoa kevyempiä ratkaisuja ja suurin osa perheistä hoitaa automaattisesti lapsensa itse, mikäli toinen vanhemmista on kotona.
Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoittava laki astunee voimaan 1.8.2016. Taataan vielä vuonna 2016 kaikille lapsille subjektiivinen päivähoito-oikeus kotitaustaan katsomatta ja kehitetään kevyempiä ratkaisuja niille, joille se riittää. Mutta ei aleta eriarvoistaa lapsia ja luoda urkinta- ja valvontakoneistoa tarkkailemaan perheen tilannetta. Tehdään keväällä 2016 perusteellinen selvitys päivähoidosta ja palataan subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ensi vuonna, kun käsitellään vuoden 2017 budjettia.
Otetaan aikalisä myös yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoasiassa. On viisasta rauhassa tutkia, mikä on mahdollista uuden varhaiskasvatuslain mukaan. Tilamme eivät anna mahdollisuutta kasvattaa ryhmäkokoa seitsemästä lapsesta kahdeksaan ja ainakin OAJ pitää esitettyä mallia kahdesta kasvattajasta ja 16 lapsesta laittomana.
Ylisuurien ryhmien myötä muutamme päiväkodit lasten säilytyspaikoiksi. Suuret lapsiryhmät ahtaissa tiloissa lisäävät rauhattomuutta, sisäilmaongelmia ja henkilökunnan sairauspoissaoloja. Pätevän henkilökunnan saaminen vaikeutuu, etenkin kun Helsinki on tehnyt päätöksen ryhmäkokojen säilyttämisestä ennallaan.
Meillä on ollut rahaa laittaa 350 miljoonaa kehärataan ja kehä 3:een. Ei Vantaan talous tähän kaadu. Yksi sijoitettu euro lapsiin tuo seitsemän euroa takaisin.
