Otsikkoni on suora lainaus Finanssialan toimitusjohtajan Piia-Noora Kaupin blogista, jossa hän hyvin perustelee, miksi YEL-uudistus on välttämätön. Kauppi on myös kokoomuksen entinen europarlamentaarikko.
Miksi aloitan lainaamalla kokoomuslaista Kauppia? No siksi, että olen jo useampana vuonna: 7.9.2018; 6.2.2020; 14.7.2020) tuonut esiin YELin ongelmat sekä yrittäjän että yhteiskunnan kannalta ja saanut syytökset yrittäjävihamielisyydestä. Siitähän tässä ei lainkaan ole kyse, ennemminkin yrittäjäystävällisyydestä. YEL-muutoksen tavoitteena on nimittäin parantaa yrittäjän sosiaaliturvaa ja saada yrittäjän työtulo paremmin vastaamaan yrittäjän työpanoksen arvoa, mutta myös vähentää valtion kustannuksia, jotka johtuvat siitä, että yrittäjät alivakuuttavat itsensä.
Finanssivalvonta kiinnitti jo vuonna 2021 huomiota siihen, että eläkeyhtiöt yleensä vahvistavat yrittäjän ilmoittaman työtulon yrittäjän ilmoituksen perusteella, tutkimatta, onko se todenmukainen. Eläketurvakeskuksen mukaan 60 % yrittäjistä ilmoittaa YEL-tulonsa todellisia tuloja pienemmiksi eli he alivakuuttavat itsensä, mikä vaikuttaa paitsi eläkkeeseen, niin myös sosiaaliturvaan. (Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 01/2020). Alivakuuttaja saa myös epäreilua kilpailuetua.
Ongelmana on juuri yrittäjien työtulon määritelmä. Palkansaajilla työeläkemaksu perustuu palkkaan, jonka perusteella eläke karttuu. Yrittäjällä ei ole käytössä yhtä selkeää määritelmää. Hallituksen esityksessä työtulon lähtökohtana käytetään yrittäjän toimialan mediaanipalkkaa, joka ei ole täydellinen määritelmä. Sen vuoksi toimialan mediaanipalkan lisäksi työtulon määräämisessä esitetään otettavaksi huomioon myös yrittäjän työpanoksen määrä, yrittäjätoiminnan laajuus, yrittäjän ammattitaito ja yrittäjän työpanoksen arvo eli yksilöllinen harkinta.
Yrittäjissä on yhä enemmän niitä, jotka jopa tarkoituksellisesti alivakuuttavat itsensä. Alivakuuttamisen takia veronmaksajat maksavat yrittäjien eläkkeitä yhä enemmän. Valtio nimittäin maksaa sen osan nyt eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeestä, johon töissä olevien yrittäjien maksamat eläkemaksut eivät riitä. Vuonna 2012 veronmaksajien kukkarosta maksettiin yrittäjien eläkkeitä noin 30 miljoonaa, vuoden 2019 budjetista lähes 280 miljoonaa, vuoden 2020 budjetista 329 miljoonaa ja vuoden 2023 budjetista arviolta 500 miljoonaa. (Kirjoita budjetin hakuun eläke.)
Lainaan vielä toimitusjohtaja Kauppia: ”Suomi on pullollaan oman elämänsä sankareita, jotka mieluummin hoitaisivat täysin itse oman vanhuuden turvansa, koska osaavat sijoittaa euronsa fiksummin kuin eläkeyhtiöiden ammattilaiset. Palkansaajien ja yrittäjien maksamat eläkemaksut eivät kuitenkaan ole säästämistä tai sijoittamista, vaikka varoja pitkän eliniän turvaksi tulevaisuuteen kartutetaankin. Eläkemaksut ovat vakuutusmaksuja ja luonteeltaan lähempänä veroja, joita jokaisen – niin palkansaajan kuin yrittäjänkin – tulee maksaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti oikeaan aikaan ja oikean suuruisina.”
Jotta yrittäjillä olisi aikaa varautua työtulojen ja vakuutusmaksun nousuun, laissa on myös säädöksiä siitä, kuinka paljon työtulo voisi kerralla nousta.
Jos sinua kiinnostaa kuulla Suomen yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen ja TELAn toimitusjohtajan Suvi-Anne Siimeksen keskustelu YEListä, niin tässä linkki Politiikkaradion podcastiin.
Lopetan Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoin: (YLEn politiikkaradio 16.8.2022):
”Minusta (hallituksen) esitys muuttaa aika vähän tässä kokonaisuudessa (kunhan huomioidaan paremmin osa-aikaiset, aloittavat yrittäjät, tehdään riittävä siirtymäkausi ja tehdään selväksi, ettei olla tekemässä mediaanipalkkajärjestelmää). Yrittäjien kannalta on parempi, että tämä esitys menee korjattuna läpi kuin että se ei mene läpi ollenkaan, koska jos se ei mene läpi, niin eläkemaksut saattavat nousta nopeammin ja enemmän ja valittaminen työtulopäätöksistä vaikeutuu”.
