Osallistuin maaliskuussa kahteen yhteisölliseen ruokailuun ja vaikutuin siitä, kuinka yhteinen ateria voi yhdistää eri taustoista tulevia ihmisiä ja lisätä keskinäistä ymmärrystä. Hämeenkylän kirkolla Yhteisen pöydän keittolounaalla oli yli 100 ruokailijaa vauvoista ikäihmisiin. Ruokailun jälkeen halukkailla oli mahdollisuus osallistua toiselle yhteiselle aterialle – ehtoolliselle. Yhteinen pöytä on tulosta Vantaan kaupungin ja seurakuntayhtymän pitkäaikaisesta yhteistyöstä yhteisöllisyyden lisäämiseksi, leipäjonojen lyhentämiseksi ja ruokahävikin vähentämiseksi. Toiminnassa on mukana myös yrityksiä, yhdistyksiä ja runsaasti vapaaehtoisia. Jokainen on tervetullut ruokailemaan yhdessä ja tutustumaan muihin. Nimiä ja taustoja ei kysellä.
Toinen tilaisuus oli Vantaan kaupunginjohtajan järjestämä ramadanin ajan iftar-illallinen, jossa oli mukana edustajia eri uskonnollisista yhteisöistä ja maahanmuuttajajärjestöistä. Oli mielenkiintoinen ja mukava ilta. Ja somalialiset sambusa-piiraat olivat herkullisia.
Vantaan Sanomat uutisoi Länsimäen koulun järjestämästä iftar-illallisesta koulun islaminuskoisille lapsille ja heidän perheilleen (VS 27.3.) Illallinen toteutettiin nyyttäriperiaatteella ja osallistujien määrä oli iloinen yllätys. Tapahtuma oli rehtorin mielestä selvästi mieluinen ja seuraavalla kerralla mukaan kutsutaan koko koulu, mikä onkin erinomainen ajatus. Toivottavasti muutkin kaupungin koulut innostuvat yhteisestä iftar-illallisesta.
Olen asunut Vantaalla 30 vuotta, ja sinä aikana Vantaasta on kasvanut Suomen monikulttuurisin kaupunki. Valitettavasti kovinkaan monella ei ole luonnollista paikkaa oppia tuntemaan eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä, siksi tarvitsemme tällaisia järjestettyjä tilaisuuksia. Ruoan äärelle on helppo kokoontua – yhteinen ateria yhdistää.
