Maanantaina 29.8.2016 kaupunginvaltuustossa oli esillä aloite ”Hevoshaan koulun jatkamisesta”. Kävimme monipolvisen keskustelun. Tässä oma puheenvuoroni:
On jotenkin ristiriitaista, että valtuutetut, jotka edellyttävät, että koulut ovat sisäilmaltaan terveitä, ehdottavat nyt Hevoshaan koulukäytön jatkamista, vaikka ympäristökeskus on vuonna 2015 määrännyt koulun ruokalatilat käyttökieltoon ja osassa luokkatiloja on ollut käytössä puhdistimia sisäilmaoireilujen vuoksi.
En myöskään oikein ymmärrä sitä, että valtuutetut, jotka antavat itsestään kuvan tarkkoina taloudenpitäjinä ovat valmiita niihin lisäkustannuksiin, joita aiheutuisi, jos kertaalleen lakkautettu Hevoshaan koulu otettaisiin jälleen käyttöön. Tilanne olisi stressaava myös lapsille ja henkilökunnalle.
Kaikilla alueen oppilailla on uudet lähikoulut. Kuka haluaa sekoittaa oppilaiden sujuvan arjen ja elämän kouluvaihdoksella? Henkilökunnalla on uudet koulut, joissa tehdä töitä.
Hevoshaan koulun lakkauttamispäätöksen jälkeen tilanne on tasaantunut ja hyväksytty. Annetaan nyt oppilaiden keskittyä siihen, mikä on heille oleellista eli oppimiseen – ja opettajien ja muun henkilökunnan opettamiseen ja oppilaiden tukemiseen.
Valtuustokauden alussa mietimme tapoja säästää. Sivistystoimen puolella oli valittava, säästämmekö opetuksesta vai tiloista. Säästimme tiloista. Opettajia ei tarvinnut irtisanoa ja kouluavustajat säilyivät. Vantaalla on sen jälkeen kehitetty pedagogiikkaa enemmän kuin missään muualla ja saatu kiitosta siitä.
Tämä valtuusto on täynnä fiksuja ihmisiä. Olisikohan nyt aika paneutua myös muihin oleellisiin asioihin. Vaikkapa työllisyyteen tai nuorten peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Vaikka Vantaalla on erittäin hyvin tarjolla 2-asteen koulutusta, niin silti 20-24 –vuotiaista vantaalaisista peräti 25 % on suorittanut pelkän peruskoulun. Tämä on enemmän kuin Suomessa keskimäärin.
Myös Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa käsitellään tänään koulutusta ja sanotaan mm. ”… Suomalaista koulutusjärjestelmää leimaa usko seiniin…” Haluaisin Vantaallakin nähdä, että emme katsoisi menneisyyteen vaan keskittyisimme tulevaisuuteen ja opetuksen kehittämiseen.
