Teema: Talous kuntoon, mutta ei hinnalla millä hyvänsä

Vantaan taloustilanne on hankala. Kaupungilla on velkaa noin miljardi euroa. Jokaisen vantaalaisen osuus velasta on lähes 4 500 €.  Kolmessa vuodessa käyttötaloudesta eli kaikkien meidän peruspalveluista on säästettävä noin 40 miljoonaa, ja investoinnit on pudotettava puoleen nykyisestä.  Investointien tulorahoituksessa on kahden kunnallisveroyksikön vaje. Yhden kunnallisveroprosenttiyksikön tuotto on noin 40 miljoonaa euroa. Olen todella tyytyväinen, että saamme pelastettua Pähkinärinteen kirjaston tässä taloustilanteessa, mitään muuta ei kannata luvatakaan. Mikäli rakastat lukuja, voit lukea kohdasta Blogi juttuni ”Lukuja niille, jotka lukuja rakastavat”.

On pakko aloittaa jälkiviisaudella, vaikka siitä ei tässä tilanteessa mitään hyötyä olekaan. Vantaa tuottaa lähes kaikki palvelunsa edullisemmin kuin esimerkiksi naapurikunnat, ongelmana on, että kaupunki on useana vuonna investoinut yli varojensa, mitä en voi millään ymmärtää.  En minäkään perheenäitinä osta kesämökkejä, lomaosakkeita, Bemareita tai Audeja uusia tai käytettyjä ja sen jälkeen ihmettele, että hups, mistäs huomenna lapsille kengät, ruokaa ja rahaa lääkäriin. Meidän kotitaloudessamme on tapana ensin hoitaa pakolliset menot ja sen jälkeen katsoa, paljonko rahaa on käyttää (investoida) johonkin muuhun.  Vantaan 50 miljoonan koroton laina valtiolle Kehä III korjaamiseen on myös mielestäni erikoinen.

Mutta: Meidän pitää myös muistaa, että päätökset suurista investoinneista on tehty parempina aikoina eikä silloin ehkä riittävästi ennakoitu sitä, että ajat eivät aina jatku yhtä ruusuisina.

Suomessa on käsite kriisikunta. Vuonna 2012 kriisikunniksi on julistettu ainakin Kitee ja Utsjoki. Kriisikunta täyttää kuusi kriteeriä:

• suhteellinen velkaantuminen on vähintään 50 % (täyttyy Vantaan osalta);
• omavaraisuusaste on alle 50 % (täyttyy Vantaan osalta);
• asukaskohtainen lainamäärä on vähintään 50 % yli maan keskiarvon (täyttyy Vantaan osalta)
• kunnallisveroprosentti vähintään 0,5 %-yksikköä yli painotetun keskiarvon (ei täyty Vantaan osalta);
• vuosikate negatiivinen (ei täyty Vantaan osalta);
• taseessa kertynyttä alijäämää (ei täyty Vantaan osalta).

Kriisikunnaksi nimeäminen tarkoittaisi Vantaalle valtiovarainministeriön laatimaa ankaraa säästöohjelmaa ja mahdollisia ehdotuksia kuntaliitoksista. Tammikuussa 2011 Vantaan kaupunginvaltuusto päätti numeroin 45-22 olla käynnistämättä selvitystä yhdistymisestä Helsingin kanssa. Eli Vantaalla ei haluta kuntaliitoksia.

Talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma on tehty mahdollisuutena säilyttää itsenäinen Vantaa. Mikäli veroprosenttia korotettaisiin, oltaisiin jälleen yhtä askelta lähempänä kriisikuntakriteeriä ja valtiovarainministeriön ohjausta. Voiko sitten tulkita niin, että koska valtuusto meidän äänestäjien valtuuttamana on päättänyt, että ainakaan Helsinkiin ei liitytä, olemme me asukkaatkin hyväksyneet talouden tasapainottamis- ja velkaohjelman?

Vantaan ongelmana on, että verotuloja kertyy vähemmän kuin Helsingissä ja Espoossa, vantaalaisten keskipalkka on huomattavasti alhaisempi kuin naapurikaupungeissa. Työttömyys on korkeampi ja toimeentulotukimenot ovat suuremmat.  Vantaalla on noin 5 000 rakennetyötöntä, vaikka työpaikkojen määrä on kaupungissa lisääntynyt.  Vantaan työpaikkaomavaraisuus on yli 100 %.  Täällä käy 60 000 ihmistä töissä muilta lähialueilta. Kuinka heidät saadaan muuttamaan Vantaalle? Toisaalta, on myös tuhansia, ehkä kymmeniätuhansia, jotka asuvat Vantaalla, mutta työskentelevät muualla. Vantaan työttömyysprosentti oli heinäkuussa 2012 7,9 %, mikä oli seutukunnan korkein. Työttömien joukossa on paljon ikääntyneitä, maahanmuuttajia ja sellaisia henkilöitä, joilla on alhainen koulutustaso. Ihmisille on saatava työtä, erityisesti matalan kynnyksen työpaikkoja tarvitaan. Paikallisia yrityksiä tarvitaan mukaan työllistämään ihmisiä.

Vantaa tarvitsee lisää verotuloja. Jok´ikinen meistä veronmaksajista voi päättää, että ei teetä pimeätä työtä, suosii kotimaisuutta ja vantaalaisia yrityksiä.

Mistä sitten säästäisin tässä tilanteessa.? Aloitan siitä, mistä en säästäisi. Kunnan tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia päivähoidosta, opetuksesta, terveyden- ja sairaanhoidosta sekä vanhuksista. Nyt tarvittaisiin laajempaa arvokeskustelua siitä, mihin rahoja halutaan käyttää. Se, että kaikilta toimialoilta otetaan samansuuruinen prosenttiosuus, ei ole aina järkevä vaihtoehto, helppo kylläkin.  Politiikkaa tarvitaan siihen, että käydään arvokeskustelua.

Vantaan opetustoimi on puristettu niin ahtaalle, että sieltä ei säästöjä löydy. Opettajat ovat ahkeroineet yhteisen hyvän eteen talkoohengessä, mutta nyt olen kuullut, että hekään eivät enää jaksa. Raja kulkee aina jossakin. Luokkakokoja ei voi kasvattaa, koska ainakin vanhoissa kouluissa luokkahuoneet ovat pieniä ja ilma loppuu eivätkä neliöt riitä. Vantaalla on periaate sijoittaa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat lähikouluun, mikä tarkoittaa, että opettajilla pitäisi olla apunaan kouluavustajia, jotta työnteko onnistuisi ja kaikille lapsille riittäisi aikaa. 100 kouluavustajan vähentämisessä ei ole järkeä. Kouluissa tarvitaan myös kuraattoreita, psykologeja ja muuta avustavaa henkilökuntaa. Kouluterveydenhuolto toimii aivan lakisääteisellä minimirajalla.

Lapsista ja nuorista en säästäisi. Nuorten yhteiskuntatakuu on hyvä asia. Nuorilla on oltava opiskelupaikka tai töitä. Parasta mitä voimme tehdä, on antaa nuorille takuu siitä, että opiskelu ja työnteko kannattavat ja että yhteiskuntamme toimii siten, että veroja maksetaan.

Terveyden- ja sairaanhoidosta en myöskään säästäisi. Jokaisen on päästävä lääkäriin kohtuuajassa silloin kun siihen on tarvetta ja terveyskeskuksen pitäisi sijaita lähellä.

Pienetkin säästöt ovat tärkeitä. Jokainen tietää, kuinka paljon säästyy vuodessa, kun jättää ostamatta iltapäivälehden tai lopettaa tupakanpolton.

Valtuustotyössä voi säästää pitämällä hyvin valmisteltuja napakoita kokouksia, jolloin kokoukset eivät veny, järjestämällä seminaarit ym. tilaisuudet kaupungin omistamissa tiloissa. Kaupunki voi käydä läpi maa-alueet ja rakennukset eli omaisuuden, jonka voisi myydä. Vantaan Energian myymistä en kuitenkaan ainakaan tässä tilanteessa kannata. Espoo myi aikoinaan oman sähköyhtiönsä ja sijoitti rahat, mutta sijoitukset eivät olekaan antaneet sellaista tuottoa kuin odotettiin. Vantaan Energia tulouttaa kaupungille paljon rahaa vuosittain.

Kaupungin omistamien tilojen energiankulutusta voi yrittää vähentää ja tilojen käyttöä tehostaa, turhista vuokratiloista on luovuttava.

Mielestäni olisi todella hyvä, että ihmiset tietäisivät saamiensa palveluiden oikean arvon, silloin niitä oppisi myös arvostamaan ja ymmärtäisi, mihin verorahoja käytetään. Taloussanomat (19.5.2010) selvitti pari vuotta sitten, paljonko kuntien antamat palvelut todella maksavat. Artikkelin mukaan kuntien palvelumaksut kattavat keskimäärin vain noin 12 % todellisista kustannuksista. Myös kuntakohtaiset erot olivat suuret. Espoossa päivähoito maksoi 2010 keskimäärin 1 176 euroa kuukaudessa, kun Vantaalla se oli 889 euroa eli liki 300 euroa halvempaa. Vantaan hinta oli noin 100 euroa kuntien keskimääräistä päiväkotihoidon kustannusta pienempi. Polvinivelleikkauksen hinta oli vuonna 2010 kuntalaiselle noin 160 euroa, kun todellinen hinta oli noin 8 000 euroa.

Koska Vantaa jo nyt tuottaa suurimman osan palveluistaan halvemmalla kuin naapurikunnat tai kunnat keskimäärin, en näe mitään muita suuria säästökeinoja kuin omaisuuden myynti, rakentamisen järkevöittäminen, tehokas kilpailuttaminen ja selkeä investointien karsinta. Missä vaiheessa valtio muuten tulouttaa takaisin Kehä III:een saamansa kymmenet miljoonat?

Aina kun investoidaan, luotetaan siihen, että investoinnit tuottavat tulevaisuudessa. Mikäli me olemme investoineet Kehä III:een, Marja-Vantaaseen ja Kehärataan, pitää ne investoinnit saattaa loppuun. Ymmärrän oikein hyvin, että tarkoituksena on ollut saada Vantaalle lisää yrityksiä (hyvät liikenneyhteydet) sekä uusia veronmaksajia (Marja-Vantaan alue). Se tarkoitus on saatettava loppuun asti, muutenhan investoinnit ovat olleet turhia. Haluaisin kuitenkin, että kaikki ei tapahdu vanhojen alueiden ja jo Vantaalla asuvien kustannuksella. Me vanhat asukkaat, jotka jo maksamme veroja Vantaalle, tarvitsemme myös palveluita. Emme ole valmiita säästämään ja luopumaan peruspalveluistamme sen vuoksi, että kaupunki kipeästi tarvitsee lisää tuloja eli uusia veronmaksajia.