Maailman tämänhetkinen tilanne on pelottava: talous on sekaisin ja sodat tuovat pakolaiset Euroopan ovelle. Schengen-alueen vapaa liikkuvuus on uhattuna ja piikkilankaesteitä rakennetaan estämään ihmisten kulkemista. Tilanne jatkuu vaikeana ellei Euroopan lähialueen sotia saada loppumaan. Suomeen kaivataan toisaalta lisää työperäistä maahanmuuttoa, mutta vastustetaan pakolaismäärän lisäämistä. Pitäisikö meidän muuttaa toimintatapojamme ja asenteitamme?
Suomi vastaanottaa tänä vuonna ennätysmäärän pakolaisia, kun hädässä olevat ihmiset pakenevat sotia Eurooppaan. Valitettavasti monet näkevät pakolaiset vain menoeränä. Olemme laitostaneet kotouttamisen ja se epäonnistuu usein: tulija ei opi suomen kieltä eikä saa riittäviä tietoja paikallisesta kulttuurista ja tavoista. Harva tutustuu kantaväestöön ja riski syrjäytymiseen on suuri. Alun virheitä on vaikea myöhemmin korjata. Ennakkoluulot ja rasismi lisääntyvät.
Miksi emme rohkeasti kokeile uusia kotouttamisen tapoja ja ota kansalaisia mukaan? Pakolaiset muuttuvat menosta tuloksi, jos kotouttaminen onnistuu. Jokainen ulkomailla asunut tietää, että paras tapa oppia maan kieli ja kulttuuri ovat paikalliset tuttavat ja ystävät – ihmiset, jotka välittävät. Pakolaiset tarvitsevat varmasti ammattiapua kipeiden kokemustensa jälkeen, mutta he tarvitsevat myös tavallisia suomalaisia ihmisiä, ”kummeja”, jotka auttavat kotoutumisessa, tutustuttavat paikallisiin ihmisiin, tapoihin ja kieleen, ottavat osaksi yhteisöä. Yhteisillä talkoilla selvisimme aikoinaan Karjalan evakoidenkin auttamisesta. Kuulen monen sanovan, että tilanne oli toinen, he olivat ”omia”.
Kukaan ei jätä kotimaataan kevein perustein, suurin osa ihmisistä on todellisessa hädässä ja pakolaisvirta on tosiasia. Suomi ei voi sulkeutua ja ummistaa silmiään. Vaikka maamme taloudellinen tilanne on huonompi kuin aikoihin, me suomalaiset olemme kuitenkin rikkaita. Moni on valmis sitoutumaan pakolaisten auttamiseen, kun joku organisoi asian. Tarvitsemme uusia avauksia. Silloin kaikki voittavat.
