Suomen on tärkeä päästä eroon fossiilisesta energiasta ja siihen tuulivoima tarjoaa erinomaisen vaihtoehdon. Vuonna 2022 Suomen sähköstä tuotettiin 14 % tuulivoimalla. Energiateollisuuden arvio on, että vuonna 2030 tuulivoiman osuus sähköntuotannosta on jo 50 %. Mutta kaikessa hyvässä on aina jotain ikävääkin. Monia tuulivoimateollisuuden hankkeita ajetaan eteenpäin niin kovalla vauhdilla, että kuntademokratia ja hyvä hallinto unohtuvat. Esimerkkinä vaikkapa Suur-Savon Sähkön Luhankaan ajama tuuliteollisuusalue, jota on viety eteenpäin kuntalaisilta ja mökkiläisiltä salassa. Katso aiemmat kirjoitukseni aiheesta:
Kunnanjohtajan kaksoisrooli osa 2
Keski-Suomen maakuntakaava 2040 -selvityksen yhteydessä tehty tuulivoiman sosiaalisen hyväksyttävyyden tutkimus toteaa, että ”… kuntalaisten kokemukset puutteellisesta avoimuudesta ja osallistamisesta ovat omiaan rapauttamaan luottamusta kuntien päätöksentekoon tuulivoimaan liittyvissä kysymyksissä”.
Oleellista olisikin, että maakunnat määrittelisivät maakuntakaavoissa sekä mahdolliset tuulivoimapuistoalueet että hiljaiset alueet. Sen vuoksi, että maakuntaliitot pystyvät katsomaan asiaa laajemmin kuin yksittäinen kunta. Erityisen tärkeää tämä olisi maakuntien rajalla. Esimerkiksi Keski-Suomen maakunta-alueelle merkitty hiljainen alue pysähtyy kuin seinään Päijät-Hämeen rajalla – mutta vain kartalla, ei luonnossa.
Vierailin juuri Norjan Bergenissä. Kysyin, ovatko bergeniläiset ajatelleet sijoittavansa tuulivoimaloita ympäröiville vuorille. Sain paheksuvan katseen ja vastauksen, että Bergenissä tuulivoimaloita ei sijoiteta alueille, jotka ovat kuntalaisille tärkeitä virkistysalueita.
Kaipasin Suomeenkin laaja-alaisempaa pohdintaa siitä, kuinka tuulivoimaa rakennetaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi sekä hyvää hallintotapaa ja kuntademokratiaa kunnioittaen. Nyt liian montaa hanketta ohjaavat pelkät markkinat. Olisiko tulevan eduskunnan syytä säätää tuulivoimalaki?
