Yliopistossa opiskeleva nuori kommentoi englannin kurssin arvosanaansa: ”Nelonen tuli, vaikka jätin portfolion kaksi päivää myöhässä ja tein sen ihan hutiloiden, käännöksetkin Google-kääntäjän avulla”. (Asiaan vihkiytymättömille: Yliopistossa ja ammattikorkeakouluissa (amk) nelonen on toiseksi paras arvosana. Skaala 0-5.) Nuori ihmetteli samaansa hyvää arvosanaa, koska tiesi, ettei ollut tehnyt laadullisesti hyvää työtä.
Ammattikorkeakoulujen rahoitus on siirtynyt malliin, jossa oppilaitoksen saamaan rahasummaan vaikuttaa pääsääntöisesti kaksi asiaa: 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden määrä ja valmistuneiden opiskelijoiden määrä. Tässä mallissa on vaaransa. Oppilaitokset haluavat tietenkin maksimoida tulonsa. Silloin alkaa helposti käydä niin, että määrästä tulee laatua tärkeämpää. Opiskelija valmistutetaan, vaikka osaaminen ei aina riittäisikään. Tutkintoja tehtaillaan. Korkeakoulututkintoja suoritetaan paljon, oppilaitokset saavat rahaa, mutta onko opiskelijalla osaamista?
Opiskelijalle yksi opintopiste tarkoittaa laskennallisesti 27 tuntia työtä. Nykyisin käy usein niin, että opiskelija ilmoittaa toukokuussa, että hän valmistuu ennen kesää ja vain yksi kurssi puuttuu. Se yksi kurssi on saattanut puuttua jo muutaman vuoden ajan. Opettaja ilmoittaa, että opiskelijan olisi pitänyt ottaa yhteyttä ajoissa. Viiden opintopisteen kurssi tarkoittaa opiskelijalle 135 tuntia työtä. Ei sellaista työmäärää suoriteta parissa päivässä. Valmistautumiseen ja arviointiinkin pitäisi varata aikaa. Yleensä satu päättyy niin, että opiskelija valmistuu ja oppilaitos saa rahansa.
Opiskelija on nykyisin herra ja hidalgo, aikamoinen ihmeiden tekijä ja energiapakkaus. Moni suorittaa 60 opintopistettä vuodessa (=1620 t työtä) ja siihen päälle työskentelee vielä 20-40 tuntia/vko ansiotyössä. En minä kyennyt tuollaisiin suorituksiin opiskellessani. Mielenkiintoista on lukea opiskelijabarometria, josta käy ilmi, että yliopistoon päässeistä 60 % käyttää opintoihin vain enintään 29 tuntia viikossa. Opiskelijabarometri
Opettajat näyttävät kurjistuvan. Opettajalle ikään kuin vain kuuluu kaikki ylimääräinenkin työ. OAJ:n tuoreimman työolobarometrin mukaan opettajat ovat tuskastuneita työmääräänsä. Enemmistö kyselyyn vastanneista, 54 prosenttia, koki, että heillä on joko erittäin tai melko usein liikaa töitä. Tilanne oli heikoin ammattikorkeakouluissa, joiden opettajista kaksi kolmasosaa koki työmääränsä kohtuuttomaksi.
Kehitys ei näytä hyvältä. Valitettavasti myös toisen asteen rahoituksessa ollaan siirtymässä malliin, jossa rahat tulevat pääsääntöisesti suoritusten määrästä. Laatua ja osaamista ei mittaa kukaan – paitsi ehkä työelämä, jos se ei saa osaavaa työvoimaa.