Todistus on kädessä, mutta mitään ei osata

Olen ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla ja kiertänyt turuilla ja toreilla sekä lännessä että idässä. Asia, joka puhuttaa kuntalaisia on koulusäästöt ja huoli lapsista ja nuorista. Ymmärrän kaupunginjohtaja Nenosen halun saada Vantaan velkaantuminen kuriin, mutta en hyväksy, että se tehdään lasten ja nuorten kustannuksella. Kouluavustajien määrän vähentäminen ei tuo säästöjä, vaan lisää kustannuksia.

Kaavailtu 2,3 miljoonan säästö sadasta kouluavustajasta on 23 000 €/avustaja. En tiedä, moniko kouluavustaja asuu Vantaalla, mutta veikkaisin, että melko moni, jolloin kaupungille myös tuloutuu ”säästöinä” heidän maksamansa verotulot.  Opetus Vantaan peruskouluissa ja lukiossa maksaa jo nyt 1 000 euroa vähemmän per oppilas kuin esimerkiksi Helsingissä. Moni ihmettelee nykykoulun ”tehottomuutta” ilman että on päivääkään tehnyt töitä koulussa, vertaus omaan kouluaikaan 1970-luvulla on väärä lähtökohta. On uskottava, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden siirto lähikouluihin ei onnistu, mikäli kouluavustajia ei ole. Lasten syrjäytyminen alkaa jo alakoulussa, jos lapsi ei kunnolla opi perusvalmiuksia eikä kenelläkään ole hänelle aikaa. Vuonna 2011 mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön vuoksi eläkkeelle joutui 1 569 alle 30-vuotiasta suomalaista. Tämä tarkoittaa neljä nuorta joka päivä. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutui yli 500 nuorta, mikä on enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla.

Vantaan kaavailemat säästöt opetustoimesta ovat kohtuuttomat. Säästöt jättävät apua tarvitsevat lapset ja nuoret tuuliajolle, mutta heikentävät myös Vantaan mainetta työnantajana ja vaikuttavat koulujen henkilökunnan jaksamiseen.

Alakoulujen ja lukioiden säästöt näkyvät ammatillisessa koulutuksessa, opiskelija-aines on yhä heterogeenisempää. Ammatillisessa koulutuksessa säästetään vähentämällä lähiopetusta. Meillä ei kohta ole ammattitaitoisia putkimiehiä, sairaanhoitajia tai kirjanpitäjiä, mikäli opetus muuttuu kirjekursseiksi. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että ”todistus on kädessä, mutta mitään ei osata”.

Ulla Kaukola

FM, kauppatieteiden yo, lehtori, kolmen lapsen äiti

kuntavaaliehdokas (SDP) Hämevaara