Suomessa on iloittu työllisyysasteen noususta. Iloa vähentää se, että Suomessa on yhä 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta, joilla ei ole II-asteen koulutusta. 40 % heistä ei ole työssä eikä opiskele. Joka vuosi noin 10 000 nuorta jää peruskoulun varaan – viidennes ikäluokasta. On vaarana, että he syrjäytyvät yhteiskunnasta kokonaan. Mitä matalampi koulutus nuorella on, niin sitä vaikeampaa hänen on löytää töitä. Nytkin noususuhdanteen aikana parhaassa työiässä olevien 25-39 -vuotiaiden työllisyysaste on kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vastaavalla ryhmällä oli ennen 1990-luvun lamaa. Mistä he löytävät töitä, kun laskusuhdanne alkaa?
Toisen asteen tutkinnon suorittaneella miehellä on kuusi vuotta pidempi työura kuin pelkän peruskoulun suorittaneella, naisilla ero on 10 vuotta. Pelkän perusasteen suorittaneiden mahdollisuudet saada työtä heikkenevät jatkuvasti, sillä kolmessakymmenessä vuodessa Suomesta on hävinnyt noin puoli miljoonaa työpaikkaa, joissa ei vaadita tutkintoa. Koulutus lyhentää työttömyysjaksoja ja mahdollistaa siirtymisen työstä ja ammatista toiseen.
On tullut aika tehdä peruskoulu-uudistusta vastaava koulu-uudistus ja pidentää oppivelvollisuutta kattamaan myös II-asteen opinnot. Kyse on investoinnista, joka maksaa itsensä takaisin korkeampana työllisyysasteena ja onnellisempina nuorina. Pelkällä peruskoululla ei yhteiskunnassa enää pärjää.
Opettaja-lehti 11.1.2019
