Jätin Myyrmäen Hyvinvointimessut väliin. Olin kirjamessuilla Göteborgissa. Kiitos suomalaiselle peruskoululle, että se opetti aikoinaan pikku-Ullalle kieliä ja innosti historiaan ja yhteiskunnallisiin aineisiin. Kuunneltuani kolme päivää seminaareja ja esityksiä ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi sekä katsottuani Ruotsin tv:tä ja luettuani Ruotsin sanomalehtiä tiedän taas hieman enemmän myös siitä, mistä naapurissamme puhutaan. – samoista asioista kuin meilläkin.
Opettajat osoittavat mieltään Ruotsissa. He vaativat 10 000 kruunua lisää palkkaa kuukaudessa. Eivät saaneet. Saivat ensimmäiselle vuodelle noin 4 %:n korotuksen (n. 1100 kruunua), toiselle vuodelle 2 %:n korotuksen (n. 700 kruunua) ja kolmannelle ja neljännelle vuodelle eivät mahdollisesti mitään. Neljän vuoden ajalle yhteensä noin 1,5 %:n korotus. Monet ilmoittivat eroavansa ammattiliitostaan. Opettajien palkkakehitys on jäänyt jälkeen eikä ala palkkauksensa vuoksi houkuttele nuoria.
Göteborgin demareilla oli samaan aikaan kokouksensa toisaalla Göteborgissa. He puhuivat paljon sosiaali- ja terveysalan sekä opetuksen yksityistämisestä ja etenkin yksityistämisen huonoista puolista: siitä, että joku tekisi rahaa toisten peruspalveluilla. Tämä tulee olemaan Ruotsin demareille iso asia ensi kesän puoluekokouksessa.
Ruotsalaiset diaskuteeraavat ja sen näkee ja kuulee. Ihmisillä on mielipiteitä ja he kertovat ne. Tintti Kongossa -sarjakuva herätti suuria tunteita Ruotsissa: koko sarjakuva olisi kiellettävä, jotta emme anna jälleen uudelle sukupolvelle rasistista mallia.
Kuuntelin luentoja eri aloilta: diplomaatti Raoul Wallenbergistä, joka 2. maailmansodan aikana pelasti tuhansia juutalaisia, YK:n pääsihteeristä Dag Hammarskiöldistä, jonka kuolema Kongossa on vieläkin hieman epäselvä, Alcazar-yhtyeen laulusolistia Andreas Lundstedtiä, joka kertoi HIV-positiivisesta elämästään, Ruotsin tunnetuinta bloggaajaa, 26-vuotiasta Clara Lidströmiä, jonka blogia lukee säännöllisesti yli 200 000 ihmistä. Mielenkiintoisin oli kuitenkin kansantaloustieteilijä Gunnar Örn, joka on kirjoittanut kansantajuisen kirjan kansantaloudesta – Nationalekonomi för nyfikna. Hän kysyy kirjassaan: Miksi vesi on halvempaa kuin timantit?; Pitääkö Ruotsin köyhtyä, jotta Intia rikastuisi?; Voiko maa mennä konkurssiin? – ja antaa kansantajuisia vastauksia. Suosittelen.
Joku ehkä ihmettelee, miksi kirjoitin tämän. Kirjoitin siksi, että haluan, että Vantaan lapsilla, kuten pikku-Ullalla aikoinaan, olisi mahdollisuus saada laadukasta opetusta, myös kieltenopetusta, ja nähdä ja kokea maailmaa – joskus Ruotsikin riittää. Tärkeintä on lähteä ja saada uusia ajatuksia.