Pääkirjoitukseni Kiljusen Herrasväessä 2/2013:
Pääsin olosuhteiden pakosta mukaan politiikkaan vasta keski-ikäisenä: liityin puolueeseen toukokuussa 2012, asetuin ensimmäistä kertaa ehdolle kunnallisvaaleissa ja tulin valituksi Vantaan kaupunginvaltuustoon. Ei aivan tyypillinen tarina, mutta naiselle joskus ainoa vaihtoehto. Nuoren naisen mahdollisuus yhdistää työ, lapset ja politiikka oli vaikeaa 20 vuotta sitten ja se on yhä vaikeaa, mikäli tukena ei ole laajaa turvaverkkoa.
Suomi on paperilla tasa-arvoinen maa. Todellisuudessa naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa kodin ja perheen hoitamiseen, saavat alhaisempaa palkkaa ja etenevät urallaan hitaammin. Hallituksen päätös jakaa kotihoidontukikausi tasan vanhempien kesken on naisten kannalta erinomainen: miehet harvoin jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan, ellei ole pakko. Kun vielä saamme lasten hankkimisesta aiheutuvat kustannukset jaettua tasapuolisemmin, alkaa miesten ja naisten tasa-arvo työelämässä olla himpun verran lähempänä.
SDP:n kannatus on mielipidemittauksissa ennätysalhaalla. Demarit ovat aina menestyneet Vantaalla hyvin ja menestys jatkuu, mikäli toimitaan aktiivisesti ja omien arvojen mukaisesti. Kuntatason poliittinen työ on tärkeää, koska kunnissa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten arkielämään. Menestyvän puolueen on oltava näkyvä, vahva ja aloitteellinen myös kuntatasolla. Koivukylän sosialidemokraattien poliittinen viikko oli loistoesimerkki aktiivisuudesta, jota nyt tarvitaan: on uskallettava ja viitsittävä jalkautua kuuntelemaan ja keskustelemaan ihmisten kanssa vaikeistakin asioista.
Vaikeita asioita nimittäin riittää. Valtuustokauden alku ei ole ollut maallisen mammonan jakamista kuntalaisille, vaan sen hyväksymistä, että nyt säästetään. Sanalta talous- ja velkaohjelma ei ole voinut välttyä. Kuntien talous ei ole koskaan ollut niin tiukoilla kuin nyt. Meidän on pakko hyväksyä se, että palveluita karsitaan ja joistakin ”saavutetuista”, subjektiivisista eduista on luovuttava. Menot on suhteutettava tuloihin, velaksi ei voi elää. Demareiden tehtävänä on pitää huoli siitä, että säästöt ovat oikeudenmukaisia eivätkä kohtuuttomasti kurjista kaikkein heikoimpien asemaa.
Minulle opetus- ja sivistystoimeen kohdistuvat säästöt ovat vaikeimpia hyväksyä. Suomen tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa ja heille meidän pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät elämän edellytykset, yksi edellytyksistä on oikeus laadukkaaseen koulutukseen. Hyvät oppilaat pärjäävät aina, mutta heikommatkin menestyvät, jos he saavat riittävästi tukea ja innostavaa opetusta. Peruskoulu on demareiden aikaansaannos, mielestäni yksi parhaimmista. Kun maailmalla kulkee, kuulee aina mainittavan Suomen hyvät PISA-tulokset. Mikäli koulutukseen ei panosteta, ei meillä myöskään ole osaavia työntekijöitä tulevaisuudessa. Meidän pitäisi valtuustossakin ehtiä miettiä, millainen on hyvä ja laadukas vantaalainen tulevaisuuden koulu eikä ainoastaan tehdä pikaisia säästöpäätöksiä.
Aina kun on vaikeat ajat, niin ihmisten yhteistyö lisääntyy ja arvojen merkitys kasvaa. Tasa-arvo, kohtuus, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus eivät vanhene koskaan. Taloudellisesti vaikeina aikoina joudumme usein tilanteeseen, jossa on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Mutta jos parhaansa tekee ja muistaa arvopohjansa, niin silloin kestää haukutkin! Olkoon se tämän vaalikauden motto. Yhteyttä saa ottaa.
