Poikkeuksellinen korona-aika on aiheuttanut sen, että yhä useampi opettaja joutuu tilanteeseen, jossa opiskelijoille pitäisi antaa yhtäaikaa sekä lähi- että etäopetusta. Se on kuormittavaa ja lähes mahdotonta ilman tukea. Alla puheeni OAJ:n valtuustossa. Ponsialoitteeni johti siihen, että OAJ tuottaa ohjeita ja materiaalia jäsenilleen eri koulutusasteilla siitä, millä edellytyksillä lähi- ja etäopetusta järjestetään. Keskeisiä asioita ovat resursointikysymykset, välineistö, tekninen ja verkkopedagoginen tuki ja apu sekä tekijänoikeudet
Eduskunta hyväksyi kesäkuussa lain perusopetuslain väliaikaisesta muuttamisesta. Laki on voimassa joulukuun loppuun ja mahdollistaa etäopetuksen. OAJ esitti lain perusteluihin kirjausta siitä, ettei opettajan pidä joutua antamaan lähi- ja etäopetusta samanaikaisesti. Se oli tärkeä esitys.
Perusopetus on vahvasti säädeltyä toisin kuin esimerkiksi korkeakouluopetus tai vapaan sivistystyön opetus. Etäopetus on korkeakoulussa varteenotettava vaihtoehto lähiopetuksen rinnalle. Mutta kaikessa hyvässä on myös varjopuolensa. Opettaja joutuu nimittäin yhä useammin tilanteisiin, joissa häneltä vaaditaan yhtaikaa sekä etä- että lähiopetusta. Se on kuormittavaa ja useasti mahdotonta, koska välineistöllä, joka opettajalla on käytössään ei ole mahdollista sekä opettaa ryhmää lähiopetuksessa että hoitaa etäopetusta, jonka senkin pitäisi olla vuorovaikutteista. Yksi ihminen ei pysty eikä jaksa tehdä yhtaikaa molempia. Huoleni yhtaikaisesta lähi- ja etäopetuksen pitämisestä ei liity pelkkään korona-aikaan, vaan erityisesti koronan jälkeiseen normaaliaikaan. On suuri vaara, että etenkin korkea-asteella yhä enemmän halutaan mahdollistaa opiskelijaryhmien yhtaikainen etä- ja lähiopiskelu.
Mietin tänään tämän asian ajankohtaisuutta työpaikalla opettajakollegoiden kanssa. Nyt ei työskentelykuntani ole asiasta tehnyt päätöstä, joten sivi vetoaa tähän puuttuvan päätökseen kun heiltä tiedustelee esim. lisäpalkkaa tilanteessa, jossa joudumme opettamaan ryhmää lähiopetuksessa ja toista etänä samaan aikaan.