Eilinen blogini koulusäästöistä aiheutti varsinaisen kommenttiryöpyn. Osassa kiitettiin rehellisyydestä, osassa moitittiin. Hmm… Vähän taustaa:
En ole minkään sortin poliittinen broileri vaan tehnyt pienestä tytöstä lähtien palkkatyötä. Lähdin kuntavaaleihin mukaan omasta tahdostani ja siksi, että olin ja olen kiinnostunut siitä, kuinka meidän yhteisiä rahojamme käytetään. Mikään puolue ei vastaa 100%:sti minun mielipiteitäni, mutta demareiden ajatusmaailma (parhaimmillaan) on lähinnä. Kannatan tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta, kohtuutta ja rehellisyyttä. Puolueeseen liityin vasta vuosi sitten. Joku mainitsi kommentissaan ryhmäkurin: tässä koulusäästöasiassa ei ole minkäänlasita ryhmäkuria, on ihan pakko ajatella itse, ja jotta siihen kykenee, on otettava asioista selvää.
Kuten sanoin, minusta olisi viisasta, mikäli taloudellisesti vaikeina aikoina kyettäisiin yhdessä sopimaan niin, että ”turhat” investoinnit voisivat odottaa parempia aikoja ja rahat käytettäisiin niin, että kuntalaisten palveluista ei tarvitsisi karsia. Käsite turha investointi on kuitenkin kovin vaikea. Ajatelkaa, että Vantaalla elää 5 000 ihmistä ilman vesi- ja viemäriverkkoa, pääkaupunkiseudulla yhteensä noin 12 000 ihmistä. He maksavat kuitenkin aivan saman määrän kunnallisveroa kuin me muutkin. Onko vesi turha investointi? Jätämmekö putket rakentamatta ja laitamme rahat kouluihin? Tosiasiassa putkia rakennetaan nytkin aivan liian hitaasti. Valtuutetun on kyettävä katsomaan asioita laajasti.
Olisi vaikea yhteistuumin löytää ”turhia” investointeja, joita voisi siirtää eteenpäin. Harva kykenisi katsomaan asioita täysin puolueettomasti: ikä, elämäntilanne, asuinpaikka, maailmankatsomus vaikuttaisivat varmasti valintoihin. Siksi helpointa on säästäminen toimialakohtaisesti. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että toimiala säästää, mutta kaupunki kokonaisuudessaan ei. Tarkoitan sitä, että toimiala luopuu esim. jostakin rakennuksesta ja säästää budjetissaan sisäisistä vuokrakuluista. Kaupunki ei kuitenkaan kokonaisuudessaan säästä mitään, mikäli rakennus on kaupungin oma eikä tilakeskus löydä sille uutta käyttöä (= uusia ulkoisia vuokralaisia, myyntiä jne.).
Näen itse ongelmallisena sen, että monen lautakunnan jäsenestä vain harva on valtuutettu. Mikäli laskin oikein, niin opetuslautakunnan 17:stä jäsenestä vain 9 on myös kaupunginvaltuutettu. Mietin, suhtautuuko päätettäviin asioihin silloin eri tavoin? Laittaako itsensä alttiiksi moitteille, kommentoiko, ottaako selvää? No, sen tiedätte te äänestäjät, jotka olette päättäjiin ottaneet yhteyttä.
Asioihin ei sovi suhtautua tunteella. Jotta voi saada muutoksia aikaan, on käytävä esitykset perusteellisesti läpi ja osattava esittää oikeita kysymyksiä. Jos ei esitä kysymyksiä, ei myöskään saa vastauksia. Kuten sanoin, suhtauduin oppilasmääräennusteisiin kovin varauksella, koska näen, mitä lähialueella rakennetaan. Ennusteiden perusteella luotu kouluverkkosuunnitelma osoittaa, että osasta kouluista voidaan luopua. En voi vain vastata, että ei voida luopua, kun en halua. Sitten on löydettävä uusia argumentteja.
Kukaan ei saa kaikkia asioita kuntoon, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta mikäli matkan varrella huomaa jotakin sellaista, mikä on jäänyt hoitamatta, on siihen syytä puuttua. Tuomelan tapauksessa mielenkiintoista on lahjoitukset. Jotta välttyisimme jatkossa miettimiseltä, kuinka kauan lahjoitukset/testamentit sitovat kuntaa, tein aloitteen, jotta kaupunki selvittäisi asian. Aloitteen allekirjoitti yli puolet valtuutetuista. Vastausta voimme odotella ensi vuoden puolella.
Ottakaa mieluusti yhteyttä. Kaikkea en tiedä, mutta lupaan selvittää.
Hienoa, että olet muuttanut käsitystä siitä, että virkamiesten ajtuksia mm oppilasmääristä on vain ”pakko uskoa”. Johtavassa asemassa olevan pitää tosiaan pystyä miettimään asioita itsekin.
Olen erittäin samaan mieltä, että asia ei ole ”tunneasia”. Ei ole tosiaan päättäjän näkökulmasta tunneasia, että hämeenkyläläiset kokevat, että alueelta pitää muuttaa pois Tuomelan koulun sulkemisen jälkeen? Se voi olla tunne tai järkiasia asukkaalle, että alue ei ole enää vetovoimainen. Päättäjien pitää kuitenkin miettiä vaikutukset ja vahingot järjellä. Kyseessä ei todellakaan ole tunneasia, samaa mieltä!
Ihmiset tekevät monesti päätöksiä tunteella ja päättäjän pitää ymmärtää tämä seikka järjellä!
Hei Antti!
”Pakko uskoa” tarkoitti kirjoituksessani sitä, että kun oppilasmääräennusteen kyseenalaistamisen jälkeen saa tiedot siitä, kuinka ennuste on laskettu ja että kaikki rakenteilla olevat asuntokohteet ovat ennusteissa mukana, niin silloin on ”pakko uskoa”.
Yritän parhaani mukaan katsoa asioita laajasti ja nähdä niiden vaikutukset tulevaisuudessa. Totuus on kuitenkin nyt se, että moni suomalainen kunta on taloudellisissa vaikeuksissa, Vantaankin on pakko saada menoja kuriin. En minä meillä kotonakaan ota lisää velkaa, vaan vähennän kulutusta.
Viimeinen virkkeesi on muuten mainio, siinä piilee varsinainen totuus. Siihen voisi lisätä varmaan vielä sen, että ihmiset katsovat asioita vain oman lähipiirinsä silmin, päättäjän on pakko katsoa koko kaupungin tasolla. Ja helppoa se ei ole. Mutta jos parhaansa tekee, niin kestää haukutkin.
Hei Antti!
”Pakko uskoa” tarkoitti kirjoituksessani sitä, että kun oppilasmääräennusteen kyseenalaistamisen jälkeen saa tiedot siitä, kuinka ennuste on laskettu ja että kaikki rakenteilla olevat asuntokohteet ovat ennusteissa mukana, niin silloin on ”pakko uskoa”.
Yritän parhaani mukaan katsoa asioita laajasti ja nähdä niiden vaikutukset tulevaisuudessa. Totuus on kuitenkin nyt se, että moni suomalainen kunta on taloudellisissa vaikeuksissa, Vantaankin on pakko saada menoja kuriin. En minä meillä kotonakaan ota lisää velkaa, vaan vähennän kulutusta.
Viimeinen virkkeesi on muuten mainio, siinä piilee varsinainen totuus. Siihen voisi lisätä varmaan vielä sen, että ihmiset katsovat asioita vain oman lähipiirinsä silmin, päättäjän on pakko katsoa koko kaupungin tasolla. Ja helppoa se ei ole. Mutta jos parhaansa tekee, niin kestää haukutkin.
Valtuustolla on nyt edessä vaikeita valintoja: pitää katsoa kokonaisuutta ja tehdä arvovalintoja budjetissa. Asioista tullaan tottakai äänestämään, sillä arvot eivät kaikilla ole samonlaisia.
Tärkeää olisi että joku vuosi myös luottamusmiehet pääsisivät keskustelemaan kaikessa rauhassa koko Vantaan kouluvisiosta; mennäänkö jättisuuriin yhteinäiskouluihin, löytyykö niihin tulevaisuudessa paremmin tontteja, mitkä ovat koululinjaukset (lähikoulu vai yhteinäiskoulu vai kielikylpyjä vai erikoistuneita kouluja vai hyvin pitkälle vietyä taloudellista tehokkuutta…) ja pitkällä tähtäimellä mihin tulee rakentamista… siis hyivn pitkällä tähtäimellä katsottuna. Tämä kaikki on valtuuston, ja vain valtuuston vastuulla, sillä valtuusto on ylin päättävä elin. No, valtuusto tietenkin ihan käytännössä kantaa vastuun ja tekee päätökset myös loppujen lopuksi myös monista pienemmistä asioista, kuten koulujen lakkauttamisesta ja budjetista. Kukaan muu ei voi olla lopulta vastuussa kuin vaaleilla valittu valtuutettu. Jos valtuutettu ei ole saanut riittävästi tietoa, hän ei ole osannut sitä vaatia. Ei auta kuin tsempata.
Olen Siru kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi päästä keskustelemaan kaikessa rauhassa Vantaan kouluvisiosta pitkällä tähtäimellä katsottuna. Tähän asiaan kannattaa meidän varmaan palata.
Valtuustolla on nyt edessä vaikeita valintoja: pitää katsoa kokonaisuutta ja tehdä arvovalintoja budjetissa. Asioista tullaan tottakai äänestämään, sillä arvot eivät kaikilla ole samonlaisia.
Tärkeää olisi että joku vuosi myös luottamusmiehet pääsisivät keskustelemaan kaikessa rauhassa koko Vantaan kouluvisiosta; mennäänkö jättisuuriin yhteinäiskouluihin, löytyykö niihin tulevaisuudessa paremmin tontteja, mitkä ovat koululinjaukset (lähikoulu vai yhteinäiskoulu vai kielikylpyjä vai erikoistuneita kouluja vai hyvin pitkälle vietyä taloudellista tehokkuutta…) ja pitkällä tähtäimellä mihin tulee rakentamista… siis hyivn pitkällä tähtäimellä katsottuna. Tämä kaikki on valtuuston, ja vain valtuuston vastuulla, sillä valtuusto on ylin päättävä elin. No, valtuusto tietenkin ihan käytännössä kantaa vastuun ja tekee päätökset myös loppujen lopuksi myös monista pienemmistä asioista, kuten koulujen lakkauttamisesta ja budjetista. Kukaan muu ei voi olla lopulta vastuussa kuin vaaleilla valittu valtuutettu. Jos valtuutettu ei ole saanut riittävästi tietoa, hän ei ole osannut sitä vaatia. Ei auta kuin tsempata.
Olen Siru kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi päästä keskustelemaan kaikessa rauhassa Vantaan kouluvisiosta pitkällä tähtäimellä katsottuna. Tähän asiaan kannattaa meidän varmaan palata.