Tästä linkistä voit lukea, miksi olen ehdolla OAJ:n valtuustovaaleissa.
OAJ:n valtuustossa vaikutetaan puhumalla ja tekemällä ponsiesityksiä eli aloitteita. Alla on koottuna kaikki puheeni ja ponsiesitykseni OAJ:n valtuustossa 2018-2021. Olen ollut yksi aktiivisimmista valtuutetuista.
SYYSVALTUUSTO 2021:
Pidin kolme puheenvuoroa, jätin kaksi pontta (=aloite), joista toinen hyväksyttiin
- Hyväksytty ponsi ja siihen liittyvä puhe:
Puheenjohtaja, valtuutetut, hallitus
Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulun päätehtävänä on antaa opetusta ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Lisäksi tehtävänä on harjoittaa mm. soveltavaa tutkimustoimintaa. Saman lain mukaan ammattikorkeakouluosakeyhtiön tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa. Mikäli voittoa kuitenkin kertyy, on se käytettävä ammattikorkeakoulutoiminnan kehittämiseen. Osakeyhtiömuotoisilla amkeilla, joita kaikki amkit nykyisin ovat, on kuitenkin suuri kiusaus käyttäytyä kuin normaali osakeyhtiö, joiden toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa. Avoimuus ja toiminnan julkisuus eivät amkeissa toteudu, vaikka kyseessä on pääsääntöisesti julkisella rahalla toimiva koulutusorganisaatio.
On yleistä, että vaikka voittoa ei pitäisi tavoitella, sitä kuitenkin tavoitellaan, yleensä opetukseen käytettävän rahoituksen kustannuksella. Vuosien myötä taseeseen on saattanut kertyä kymmeniä miljoonia pahan päivän varalle. Osakeyhtiön sisälle perustetaan uusia yhtiöitä ja harjoitetaan tuottavaa sijoitustoimintaa, vaikka raha pitäisi käyttää perustehtävään ja toiminnan kehittämiseen. Tällainen toiminta ei ole ammattikorkeakoululain mukaista. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa tulisi käyttää taseessa olevia voittovarjoja ja sijoitustuottoja, eikä tinkiä päätehtävästä.
Hyväksyessään tämän ponnen, OAJ:n valtuusto edellyttää, että OAJ lähtee aktiivisesti ajamaan sitä, että saamme lainsäädäntöön uuden yritysmuodon, koulutusalan osakeyhtiön, jonka tarkoituksena ei ole voiton tavoittelu vaan lain mukaisen päätehtävän toteuttaminen, ja johon sovelletaan julkisuuslakia.
Ponsi hyväksyttiin hieman muutettuna:
Hyväksyessään tämän ponnen OAJ:n valtuusto edellyttää, että OAJ edistää sellaisen selvityksen käynnistämistä, jossa selvitetään osakeyhtiölain toimivuutta kasvatus- ja koulutusalalla. Tärkeitä näkökulmia silloin ovat mm. voitontavoittelun kieltäminen ja julkisuuslain periaatteiden toteutuminen.
Kirjoitin asiasta myös Helsingin Sanomiin (HS 26.11.2021)
- Toinen ponsi ja siihen liittyvät puhe:
Puheenjohtaja, valtuutetut, hallitus
Muutama sana neuvottelutavoitteista. Edustan ammattikorkeakoulua, jolla on Sivistan sopimus. Noin kymmenen vuoden ajan trendi on ollut se, että kaikille tulevat yleiskorotukset ovat matalat ja sopimuksessa on aina mukana paikallisesti neuvoteltavia järjestelyeriä. OAJ:n neuvottelijat kertovat meille, että se on työnantajapuolen tahto, muuten sopimukseen ei päästä.
Meille OAJ on ”myynyt” paikalliset järjestelyerät sanomalla, että vähitellen kaikkien palkat nousevat, kun työnantaja laittaa mukaan omaa rahaansa. Näin ei ole käynyt. Ei edes meillä, vaikka kyseessä on poikkeuksellisen vauras ammattikorkeakoulu, joka kahdenkymmenen vuoden aikana on pulskistanut tasettaan kymmenillä miljoonilla eurolla, jolla on suuri sijoitussalkku ja mojovat sijoitustuotot.
Meillä moni kysyy, miksi kuulua OAJ:hin, jos ei koskaan saa näitä paikallisesti neuvoteltavia eriä ja oma palkkakehitys junnaa paikallaan? Ongelmana on ollut, että sopimuksissa ei ole ollut mukana minkäänlaista perälautaa. Paikallisesti on kyllä ”neuvoteltu”, mutta mikäli yhteisymmärrykseen kriteereistä ei ole päästy, niin työnantaja on saanut päättää. Ei se ole neuvottelemista, se on sanelua.
Esitykseeni sisältyy ponsi:
Hyväksyessään tämän ponnen OAJ:n valtuusto edellyttää, että mikäli TESiin sisältyy paikallisesti jaettavia järjestelyeriä, on kriteereistä aina neuvoteltava. Mikäli työntekijä- ja työnantajapuoli eivät saavuta jakokriteereistä yksimielisyyttä, on järjestelyerä jaettava tasaisesti kaikille.
Tämä ponsi hylättiin valiokunnassa.
- Kolmas puheenvuoroni, johon ei sisältynyt pontta:
Arvoisat kuulijat,
ammattijärjestötoiminnan uudistaminen lähti liikkeelle suurin odotuksin, mutta valitettavasti uudistus näyttää monilta osin lässähtäneen – ja se on sääli. Me valtuutetut annoimme alun perin OAJ:n hallitukselle tehtävän, jossa tarkoituksena oli mm. yksinkertaistaa OAJ:n rakennetta, taata jäsenelle tehokkaampi edunvalvonta ja alentaa jäsenmaksua.
Järjestörakenteemme on aivan liian monimutkainen ja raskas. Paikallisyhdistys, alueyhdistys, valtakunnallinen yhdistys, valtakunnallinen piiri, OAJ. Mitä kaikkia näitä onkaan. Rivijäsen ei ota tästä vyyhdestä mitään selvää. Oleellista olisi miettiä, kuinka jäsen saa edunvalvontaa eli mahdollisimman hyvän palvelun maksamallaan jäsenmaksulla mahdollisimman nopeasti. Nyt aikaa ja rahaa kuluu moniportaisen hallinnon ylläpitämiseen, ei itse pääasiaan eli edunvalvontaan. Rakenteemme ei edes kaikilta osin vastaa nykyistä koulutusrakennetta.
Maailma on muuttunut ja muuttuu, mutta ilmeisesti OAJ:n rakenne halutaan sementoida. Olisi viisasta uusiutua vapaaehtoisesti etukäteen kuin pakolla jälkikäteen. Mutta ilmeisesti vielä ei ollut aika. Kiitos.
KEVÄTVALTUUSTO 2021
- Ponsi ja siihen liittyvä puheenvuoroni. Ponsi hylättiin.
Hyväksyessään tämän ponnen OAJ:n valtuusto edellyttää, että OAJ ryhtyy toimiin, jotta ammattikorkeakoulun opettajalla on mahdollisuus rajata päivittäinen työaikansa kahdeksaan tuntiin ja viikoittaisten työpäiviensä määrä viiteen. Päivittäinen työaika tarkoittaa vuorokauden ensimmäisen ja viimeisen aikaan ja/tai paikkaan sidotun työtehtävän välistä aikaa.
Kevätvaltuusto edellytti hyväksytyn ponsiesitykseni mukaan, että OAJ tekee selvityksen siitä, kuinka yleistä on, että ammattikorkeakoulun opettajan työpäivän pituus venyy yli 8-tuntiseksi ilman lisäkorvausta ja muuttuu yhä enemmän ilta- ja viikonlopputyöksi.
Selvitys on tehty ja tulokset ovat luettavissa valtuuston työtilasta. Kyselyyn tuli yli 900 vastausta. Yli puolella vastaajista yli 8-tuntisia työpäiviä oli viikoittain, neljäosalla jopa 3–5 päivänä viikossa. Puolella vastaajista työajan ylitys oli keskimäärin kaksi tuntia päivässä.
Puolet vastaajista arvioi, että sidottu työaika on siirtynyt aikaisempaa enemmän aamusta iltatyöksi ja kolmannes vastaajista arvioi, että sidottua työaikaa on siirtynyt aikaisempaa enemmän viikonlopuiksi.
Me puhumme tässä yhteiskunnassa yhä enemmän jatkuvasta oppimisesta, mikä on hyvä asia. Mutta se tarkoittaa sitä, että yhä useampi amk-opiskelija opiskelee kokopäivätyön ohella ja odottaa saavansa ohjausta ja opetusta itselleen sopivana aikana, aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että opettajan työaika ammattikorkeakoulussa muuttuu yhä enemmän työajaksi, jossa on arkisin kaksi ruuhkahuippua, aikainen aamu, myöhäinen ilta ja välissä tyhjää sekä yhä enemmän viikonlopputyötä. Amkin opettajan työpäivän pituuden laskeminen pitää alkaa siitä, kun hänen ensimmäinen sidottu työtehtävänsä alkaa ja loppua siihen, kun hänen viimeinen sidottu työtehtävänsä loppuu.
Kaikkien 2010-luvulla tehtyjen työolobarometrien mukaan ammattikorkeakoulun opettajat kokevat työn aiheuttamaa stressiä erittäin paljon. Kyse on vakavasti otettavasta työhyvinvointiasiasta.
Lähes kaikki amk:t kuuluvat Sivistan sopimukseen. Sopimuksessa ei ole mitään rajoitteita vuorokautiselle työtuntimäärälle eikä viikoittaiselle työtuntimäärälle. Vuosityöaika 1 600 tuntia on liian pitkä aika tasata työmäärää. Tarvitsemme keinoja vaikuttaa työpäivän ja työviikon pituuteen ihan työhyvinvoinnin näkökulmasta. On ilmeisesti syytä palata ajamaan opettajille 8-tuntista työpäivää.
- Toinen puheenvuoroni koski OAJ:n järjestörakenneudistusta:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät OAJ:n valtuutetut,
Tarkastelen järjestötoiminnan uudistamista ammattikorkeakoulun opettajan näkökulmasta. Olen yli 20 vuotta kuulunut työnantajakohtaiseen paikallisyhdistykseen, jolla on neuvotteluoikeudet. Jäsenemme työskentelevät viidellä eri paikkakunnalla, kahden eri alueyhdistyksen alueella.
Valtakunnan tasolla työnantajapuoli on viime aikoina alkanut murentaa sopimusyhteiskuntaamme ja ilmaissut voimakkaasti halunsa laajentaa paikallista sopimista. Suurin osa suomalaisista näkee kuitenkin keskitetyn sopimisen tärkeänä osana hyvinvointiyhteiskuntaa. Monilla meistä on kokemuksia tilanteista, joissa neuvottelemme työnantajan kanssa ja huomaamme, että yksin olemme kovin heikkoja.
Tarvitaan vahvempaa järjestön tukea paikallisille neuvottelijoille. Paikallisen edunvalvonnan tueksi ajateltu alueverkosto tarkoittaa toivottavasti asiantuntijaverkostoa ja vastaa paremmin tähän tarpeeseen kuin alueyhdistykset. OAJ:n hallituksen tämänhetkinen näkemys alueverkostoalueista ei kylläkään ilmeisesti poista sitä ongelmaa, joka työnantajakohtaiseen paikallisyhdistykseen kuuluvalla opettajalla on, mikäli oppilaitos toimii usealla paikkakunnalla.
Järjestöuudistus pitää miettiä jäsenten tarpeista. Uudet jäsenet haluavat vastinetta jäsenmaksulleen, muuten he eivät liity liittoon. He haluavat neuvontaa, tehokasta edunvalvontaa ja hyviä työoloja. Ja rakenteen, jonka he ymmärtävät.
Kannatan valtuuston ja hallituksen koon pitämistä ennallaan. Pienempi valtuusto ei tuo lisää asiantuntemusta. Kannatan suoraa henkilöjäsenyyttä, kannatan opiskelijoiden aseman vahvistamista, sillä uudistusta tehdään tulevaisuutta varten ja opiskelijat edustavat tulevaisuutta.
Valtakunnallisten yhdistysten asemaa ja roolia koskeva tarkastelu on hallituksella vielä kesken, näin ymmärsin. Jatkotarkastelun perustana on kuitenkin, että valtakunnalliset yhdistykset jatkaisivat toimintaansa itsenäisinä yhdistyksinä niin halutessaan.
Kuulun OAJ:n ammatillisiin opettajiin. Siellä järjestörakenne on erityisen monipolvinen ja sekava ja sitä pitäisi pystyä yksinkertaistamaan. Nyt olisi oikea aika. On valtakunnallisia yhdistyksiä, joiden olemassaololla ei mielestäni ole enää tarkoitusta, koska koulutusjärjestelmämme rakenne on ajanut niistä ohitse.
Lähtökohtaisesti yhdistykset päättävät itse olemassaolostaan. OAJ:llä on kuitenkin valta ja myös velvollisuus joko porkkanoin tai kepein ohjata yhdistyksiä uudistumaan. Jäsenmaksuja ei tule kanavoida yhdistyksille vain siksi, että niin on aina tehty. Järjestötoiminnan uudistamisessa on uskallettava uudistua ja purkaa vanhoja rakenteita. Yksinkertaistaa. Meillä on mahdollisuus alentaa jäsenmaksua ja tehostaa edunvalvontaa, kun karsimme ikiaikaiset rönsyt pois järkevällä aikataululla. Kiitos.
SYYSVALTUUSTO 2020:
- Puheeni syysvaltuustossa 2020 ammattijärjestötoiminnan uudistamisesta:
Puheenjohtaja, valtuutetut
Kannatan lämpimästi OAJ:n ammattijärjestötoiminnan uudistamista. Uudistustyöhön olisi pitänyt ryhtyä jo aiemmin, mutta ehkä aika on kypsä vasta nyt. Mutta nyt se on tehtävä, enää sitä ei voi lykätä.
Järjestörakenteemme on aivan liian monimutkainen ja raskas, varsinkin ammatillisella puolella, johon itsekin kuulun. Oleellista olisi miettiä, kuinka jäsen saa mahdollisimman hyvän palvelun jäsenmaksullaan mahdollisimman nopeasti. Nyt rahamme kuluvat moniportaisen hallinnon ylläpitämiseen eikä rakenteemme vastaa nykyistä koulutusrakennetta.
Tehtävä ei ole helppo, ymmärrän sen oikein hyvin. Sellainen rakenne, joka toimii pääkaupunkiseudulla, ei välttämättä toimi esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla. Valtakunnallisten piirien ja yhdistysten asema herättää suuria tunteita. Samoin alueyhdistysten rooli ja merkitys.
Edustan ammattikorkeakoulun opettajia, joilla on työnantajakohtainen paikallisyhdistys, jolla on oikeudet neuvotella paikallisesti. Me tarvitsemme vahvan tuen OAJ:n toimistosta ongelma-asioissa. Emme tarvitse alueyhdistystä, varsinkin kun amkimme opettajat kuuluvat kahden eri alueyhdistyksen alueelle. Ei Hyvinkäällä, Porvoossa ja Lohjalla asuva ja työskentelevä koe pääkaupunkiseudun alueyhdistystä omakseen, johon hän työnantajan toimipisteen sijainnin perusteella kuitenkin kuuluu. Lisäksi kaipaamme huomattavasti vahvempaa kuulumista ammattikorkeakoulu-yhteisöön edunvalvonta-asioissa.
Mielestäni uudistus on välttämätön. Kannatan, että valtuusto valtuuttaa hallituksen sekä valmistelemaan että selvittämään esityslistassa mainitut asiat kevätvaltuustolle. Hallituksen esityksen jälkeen meillä on pohja, josta keskustella kevätvaltuustossa.
Kiitos.
- Toinen puheeni, johon sisältyi myös ponsi. Ponsi hyväksyttiin.
Puheenjohtaja, valtuutetut
Hyväksyessään tämän ponnen OAJ:n valtuusto edellyttää, että OAJ tekee selvityksen siitä, kuinka yleistä on, että ammattikorkeakoulun opettajan työpäivän pituus venyy yli 8-tuntiseksi ilman lisäkorvausta ja muuttuu yhä enemmän ilta- ja viikonlopputyöksi.
Ammattikorkeakoulun opettajan työaika on nykyisin kuin bussikuljettajan työaika: on kaksi ruuhkahuippua: aamuruuhka ja iltaruuhka – välissä voi sitten olla tyhjempää, mutta käytettävissä on oltava. Työpäivän pituus venyy ja yhä useammin työtä on myös viikonloppuisin.
Yhä usempi amk kuuluu sivistan sopimukseen. Sivistan sopimuksessa ei ole käsitteitä vuorokautinen tuntikatto tai edes viikottainen tuntikatto. Työtä voi olla 12 tuntia päivässä ja seuraavana päivänä sama uudelleen. Opetusta on yhä enemmän iltaisin ja viikonloppuisin eikä viikkolepoa kerry riittävästi. Tarvitsemme keinoja vaikuttaa työpäivän ja työviikon pituuteen ja työn ruuhkautumiseen, nyt se on aivan liikaa opettajan omalla vastuulla. Vuosi on liian pitkä aika tasata työmäärää. Kiitos.
HALLITUKSEN VASTAUS ponteeni kevätvaltuustossa 2021:
OAJ selvitti ammattikorkeakoulun opettajien työpäivän pituutta kaikille OAJ:n ammattikorkeakouluissa työskenteleville jäsenille kohdistetulla kyselyllä. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 908 jäsentä, joista opetustehtävissä työskenteleviä oli 822.
Kyselyssä työpäivän pituus määriteltiin siten, että sillä tarkoitetaan sellaista ajanjaksoa, joka alkaa vuorokauden ensimmäisen työantajan määräämän aikaan ja/tai paikkaan sidotun työtehtävän alkamisesta ja päättyy vastaavalla tavalla sidottuun työtehtävään.
Yli puolella vastaajista tällaisia yli 8-tuntisia työpäiviä oli viikoittain viimeisen vuoden aikana. Neljäosalla pitkiä työpäiviä oli jopa 3–5 viikossa ja 30 prosentilla pitkiä työpäiviä kertyi keskimäärin 1–2 kertaa viikossa. 29 % ilmoitti, että yli kahdeksan tunnin työpäiviä tuli keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa ja 17 prosentilla harvemmin tai ei koskaan.
Puolella vastaajista työajan ylitys oli keskimäärin kaksi tuntia ja kolmasosalla yksi tunti. Keskimäärin kolmen tunnin ylityksiä oli yhdeksällä prosentilla vastaajista. Paljon ylitöitä tekevillä (keskimäärin 3–5 kertaa viikossa yli kahdeksan tunnin työpäivä) kolmen tunnin ylityksiä oli 15 prosentilla.
Puolet vastaajista arvioi, että sidottu työaika on siirtynyt aikaisempaa enemmän aamusta iltatyöksi viimeisten vuosien aikana. Kolmannes vastaajista arvioi, että sidottua työaikaa on siirtynyt aikaisempaa enemmän viikonlopuiksi.
KEVÄTVALTUUSTO 2020:
- Puheeni, joka sisältää hyväksytyn ponnen:
Eduskunta hyväksyi kesäkuussa lain perusopetuslain väliaikaisesta muuttamisesta. Laki on voimassa joulukuun loppuun ja mahdollistaa etäopetuksen. OAJ esitti lain perusteluihin kirjausta siitä, ettei opettajan pidä joutua antamaan lähi- ja etäopetusta samanaikaisesti. Se oli tärkeä esitys.
Perusopetus on vahvasti säädeltyä toisin kuin esimerkiksi korkeakouluopetus tai vapaan sivistystyön opetus. Etäopetus on korkeakoulussa varteenotettava vaihtoehto lähiopetuksen rinnalle. Mutta kaikessa hyvässä on myös varjopuolensa. Opettaja joutuu nimittäin yhä useammin tilanteisiin, joissa häneltä vaaditaan yhtaikaa sekä etä- että lähiopetusta. Se on kuormittavaa ja useasti mahdotonta, koska välineistöllä, joka opettajalla on käytössään ei ole mahdollista sekä opettaa ryhmää lähiopetuksessa että hoitaa etäopetusta, jonka senkin pitäisi olla vuorovaikutteista. Yksi ihminen ei pysty eikä jaksa tehdä yhtaikaa molempia. Huoleni yhtaikaisesta lähi- ja etäopetuksen pitämisestä ei liity pelkkään korona-aikaan, vaan erityisesti koronan jälkeiseen normaaliaikaan. On suuri vaara, että etenkin korkea-asteella yhä enemmän halutaan mahdollistaa opiskelijaryhmien yhtaikainen etä- ja lähiopiskelu.
Esitykseeni sisältyy ponsi:
Hyväksyessään tämän ponnen valtuusto edellyttää, että OAJ ottaa selkeän kannan siihen, että opettajan ei tarvitse millään koulutusasteella antaa samanaikaisesti sekä lähi- että etäopetusta.”
Ponsiesitykseni meni koulutuspoliittisen valiokunnan käsittelyyn, joka kävi siitä pitkän keskustelun ja vielä paransi ja monipuolisti esitystäni:
Hyväksyessään tämän ponnen valtuusto edellyttää, että OAJ tuottaa ohjeita ja materiaalia jäsenilleen eri koulutusasteilla siitä, millä edellytyksillä lähi- ja etäopetusta järjestetään. Keskeisiä asioita ovat resursointikysymykset, välineistö, tekninen ja verkkopedagoginen tuki ja apu sekä tekijänoikeudet.
- Toinen puheenvuoroni käsitteli Akavan puheenjohtajavaalia.
Akavan puheenjohtajavalinta on puhuttanut jäsenistöämme muuallakin kuin somessa. En ota kantaa siihen, minkä elimen tehtäviin OAJ:n kannan muodostaminen kuuluu, sillä kukin varmasti löytää omaa kantaansa vahvistavan kohdan OAJ:n säännöistä tai vakiintuneista tavoista. Tosin sääntöjen ja toimintatapojen tulee olla niin yksiselitteiset, ettei monitulkintaisuutta voi syntyä.
Otan asian esille OAJ:n julkisuuskuvan kannalta. Oli totuus mikä tahansa, niin julkisuus voi olla raakaa.
Tiedostusvälineet uutisoivat, että OAJ:n hallitus ei pyytänyt kuultavakseen toista ehdokasta vaan oli päättänyt kantansa etukäteen. Tämän uutisen jäsenemme lukivat ja kuulivat – ja ihmettelivät. Menettelyhän ei kuulosta tasapuoliselta.
Jos OAJ haluaa pitää vanhat jäsenensä ja olla houkutteleva myös uusille, nuorille jäsenille, niin ei riitä, että strategiassa ilmoittaa toimivansa demokraattisesti ja moniäänisesti. Sen on näyttävä jokaisessa päätöksessä. Pienikin merkki Hyvä veli –verkostosta tai rakenteellisesta korruptiosta on vaarallinen. Ay-liikkeen kimppuun hyökätään riittävästi ulkoapäin, ei meidän pidä omilla toimillamme antaa lisäsyytä siihen.
Haluan uskoa ja luottaa siihen, että OAJ noudattaa avoimuutta ja hyvää hallintoa sekä omassa toiminnassaan että niiden organisaatioiden toiminnassa, joissa OAJ:llä on edustus ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, miltä toimintamme näyttää julkisuudessa. Niin on, miltä näyttää.
Syysvaltuusto 2019:
- Puheenjohtajisto, valtuutetut ja muut kuulijat
Esitykseeni sisältyy ponsi:
Hyväksyessään tämän ponnen OAJ:n valtuusto edellyttää, että OAJ aktiivisesti osoittaa tuomitsevansa rasismin.
Olen mukana kuntapolitiikassa. Lähes kymmenen vuoden ajan olen säännöllisesti kiertänyt toreilla ja tapahtumissa kuuntelemassa ihmisten suruja ja murheita ja aistimassa yhteiskunnallista ilmapiiriä. Ilmapiiri on vähitellen muuttunut yhä kärjistyneemmäksi.
Lauantaina olin Vantaalla markkinoilla. Koskaan aiemmin en ole kuullut niin paljon suoran rasistista puhetta. ”Minulle olet neekeri ja tulet aina olemaan”. ”Jos sota syttyisi, niin millä saisit mustan naamasi valkoiseksi?”. ”Täällähän on enemmän mustia kuin valkoisia”. Muun muassa näin puhuttiin 30 vuotta Suomessa asuneille tummaihoisille Suomen kansalaisille. Lähes kaikkia keskusteluja väritti enemmän tai vähemmän rasistinen leima.
Rasismia on myös oppilaitoksissa. Piilossa ja avoimesti. Opiskelijoiden on yhä vaikeampi saada työ- tai harjoittelupaikkaa, jos nimi tai kasvojen väri on väärä.
Tiedän OAJ:n järjestönä vastustavan rasismia, mutta haluaisin, että OAJ sen myös ääneen sanoo. Säännöllisin väliajoin. Ja jokainen meistä opettajista. Eniten pahaa nimittäin tekevät ne, jotka tietävät, mutta eivät puutu. Ajattelemattomuuttaan. Laiskuuttaan. Välinpitämättömyyttään. Tai ajatellen sen olevan itsestään selvä asia.
Martin Niemöllerin sanoin:
”Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”
Kiitos.
- Toinen puheeni koski OAJ:n tulevaa sananvapautta, OAJ:n tulevaa strategiaa ja some-keskustelua.
Arvoisa puheenjohtajisto, valtuutetut ja muut kuulijat
Facebookissa on ryhmä, jossa on jo yli 11 500 jäsentä. Ryhmän nimi on Opettajien vuosityöaika, professio ja edunvalvonta. Uskalsin nyt lausua ryhmän nimen ääneen, vaikka välillä tuntuu, että ryhmä on kuin Voldemort – hän, jonka nimeä ei saa mainita, josta puhutaan nimellä ”tiedät kai kuka”.
Ryhmä on herättänyt vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Myös monilla niillä, jotka eivät ryhmään kuulu, on ryhmästä vankka mielipide.
Minusta ryhmän arvo on siinä, että se on saanut sekä ryhmässä olevat OAJ:n jäsenet, ei-jäsenet että mahdolliset tulevat jäsenet kiinnostumaan edunvalvonnasta ja osallistumaan keskusteluun. Keskustelu on välillä ollut kiivasta ja yksipuolistakin, mutta keskusteluna arvokasta. Ja pääsääntöisesti asiallista. Ryhmän olemassaolo todistaa, että opettajilla on tarve tulla kuulluksi. Opettajilla on kysymyksiä, joihin he kaipaavat vastausta. Sitä tarvetta ei voi lakaista maton alle eikä vähätellä.
OAJ:n uutta strategiaa on työstetty ajatuksella, että se on jäsenlähtöinen strategia. Jäsenlähtöisyys tarkoittaa sitä, että jäsen tulee kuulluksi. Esimerkiksi tämän kyseisen Tiedät kai mikä- ryhmän keskustelua pitäisi seurata poikkeuksellisen tarkasti, jos haluamme, että Suomi on jatkossa maailman paras maa opettaa ja oppia. Ja ottaa ryhmästä oppia vaikkapa some-vaikuttamiseen.
Moni tuossa ryhmässä näkee OAJ:n pelkkänä jäsenten palkkapoliittisena edunvalvojana. Minusta se rooli on liian kapea. OAJ:n tehtävänä on olla myös koulutuspoliittinen keskustelija ja vaikuttaja. Välillä toimintaansa joutuu puolustamaan, mutta ei sen pitäisi olla vaikeaa, jos uskoo tekemäänsä työhön.
Kiitos
SYYSVALTUUSTO 2018:
- Arvoisa puheenjohtajisto, valtuutetut ja muut
Hyväksyessään tämän ponnen valtuusto edellyttää, että OAJ ryhtyy toimiin palkka-avoimuuden lisäämiseksi.
Työehtosopimusneuvotteluissa sovitaan yhä useammin paikallisesti sovittavista järjestelyeristä. Paikallisissa neuvotteluissa keskustellaan yhdessä lisän saamisen kriteerit, mutta lopullinen päätösvalta kriteereistä jää työnantajalle ja järjestelyerän saajien nimet piiloon. Tämä on alkanut herättää kentällä ärtymystä, koska kyse on yhteisestä palkkapotista. Osa miettii jopa OAJ:hin kuulumisen järkevyyttä, koska kokee OAJ:n ajavan vain joidenkin asiaa.
Tasa-arvovaltuutettu julkaisi kuukausi sitten palkka-avoimuutta koskevan selvityksen. Hän edistäisi palkkatasa-arvoa lisäämällä tuntuvasti palkkojen avoimuutta työpaikoilla. Hänen mukaansa työntekijöillä pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet saada tietää kollegoidensa palkat myös yksilöllisesti. Palkkasyrjintää epäilevän mahdollisuudet saada verrokkien palkkatietoja on tehty erityisesti yksityissektorilla tarpeettoman vaikeiksi. Tasa-arvovaltuutettu korostaa lainsäädännön muuttamisen merkitystä, mutta antaa suosituksia myös työmarkkinaosapuolille.
OAJ:n on omalta osaltaan ajettava palkka-avoimuuden lisäämistä. Palkka-avoimuus on keino nostaa kaikkien jäsentemme palkkoja, lisätä tasa-arvoa ja vähentää tunnetta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Yhteisen palkkapotin, erityisesti paikallisten järjestelyerien jakamisen tulee olla läpinäkyvää.
KEVÄTVALTUUSTO 2018:
- Arvoisa puheenjohtajisto, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
Esitykseeni sisältyy ponsi:
Hyväksyessään tämän ponnen valtuusto edellyttää, että OAJ toimii aktiivisemmin ammattikorkeakouluja koskevien sopimusmääräysten kehittämiseksi kaikkien työnantajaosapuolten kanssa.
Meillä ammattikorkeakoulujen opettajilla on ollut vuosityöaika pian 20 vuotta. Pääsääntöisesti olen siihen tyytyväinen ja uskon sen olevan toimiva malli muillakin kouluasteilla. Mutta. Vuosityöaikakin kaipaa kehittämistä ja seuraavalla sopimuskierroksella on aika päivittää ammattikorkeakoulujen sopimus nykyaikaan, varsinkin SIVISTAn sopimus.
Ammattikorkeakoulusopimuksissa opettajan vuosityöaika on 1 624 tuntia. Vertailun vuoksi II-asteen uudessa sopimuksessa vuosityöaika on 1 500 tuntia. Suurin ongelma amk:in sopimuksessa ovat arkipyhät, jotka eivät vähennä vuosityöaikaa. Esimerkiksi tänä vuonna on 9 arkipyhää, ilman joulua 7. Ne ovat ns. vapaapäiviä, mutta tunnit on tehtävä pidempinä päivinä muulloin. Tämä tarkoittaa sitä, että amkin opettajan viikkotyöaika on jatkuvasti reilusti yli 40 tuntia. Se näkyy uusimmassa työolobarometrissäkin: ammattikorkeakoulujen opettajat ovat väsyneitä. Olen kuullut sanottavan, että asiasta ei sopimusneuvotteluissa voisi puhua, sillä se tarkoittaisi vapaajaksojen vähentämistä. Minusta ei. Tavoitteena täytyy olla myös amk-sopimuksen osalta se, että arkipyhät vähentävät vuosityöaikaa.
Nykyisissä amk-sopimuksissa ei ole käsitteitä vuorokautinen tuntikatto tai edes viikoittainen tuntikatto. Työtä voi olla 12 tuntia päivässä ja seuraavana päivänä sama uudelleen. Vuosityöaika voi jakautua erittäin epätasaisesti vuoden aikana, mikä aiheuttaa ongelmia työssä jaksamiseen. Opetusta on yhä enemmän iltaisin ja viikonloppuisin eikä viikkolepoa kerry riittävästi. Tarvitsemme keinoja vaikuttaa työviikon pituuteen ja työn ruuhkautumiseen. Vuosi on liian pitkä aika tasata työmäärää.
Amk-sopimuksissa ei ole lainkaan käsitettä ylityö. Mikäli työtunteja tulee vuodessa yli 1 624, niistä maksetaan vain normaali tuntipalkka ilman korotuksia. Lisätyö on saatava selkeästi ylityöksi tietyn rajan jälkeen suuremmalla korvauksella.
Nämä ovat yksittäisiä esimerkkejä. Oleellista on se, että ammattikorkeakouluja koskevat sopimukset tarvitsevat päivityksen. Tarvitsemme AVAINTAn tapaan myös Sivistan kanssa työryhmän kehittämään ammattikorkeakouluja koskevia sopimusmääräyksiä sekä työhyvinvointia.
Kiitos.
- Ja toinen puheenvuoroni: Arvoisa puheenjohtajisto, valtuutetut ja muut
”Ammatillisen koulutuksen nykyinen laadunvarmistus vuotaa”, toteaa Itä-Suomen aluehallintovirasto tuoressa lausunnossaan. Virasto pitää tarpeellisena sitä, että ammatillisen koulutuksen laadunvarmistus nostetaan tasolle, jossa kaikille valmistuville pystytään takaamaan tutkinnon perusteiden mukainen ammattitaito.
Teknologiateollisuuden tutkimuksen mukaan alalle tarvitaan yli 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä. Positiivista. Mutta teknologiayritysten huoli ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien osaamisesta on lisääntynyt. Ammatillisen koulutuksen laatu ei pääsääntöisesti vastaa teknologia-alan työelämän tarpeita.
Tähän ovat ammatillisen koulutuksen säästöt johtaneet.
Meillä on 66 000 alle 30-vuotiasta nuorta yhteiskunnan ulkopuolella. He eivät ole töissä, eivät opiskele, eivät saa eläkettä eivätkä hoida lasta kotona. Koulutuksen keskeyttäminen ja siitä johtuva puutteellinen koulutustaso on yksi suurimpia syrjäytymistekijöitä.
Koulutuksen keskeyttäminen lisääntyy. Esimerkiksi Vantaalla valtuusto asetti vuoden 2017 yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi ammattioppilaitos Varian keskeyttämisprosentin vähentämisen 14,5 %:sta 13 %:iin. Tulos oli pettymys: Varian keskeyttämisprosentti vuonna 2017 oli 17,1. Suunta on samanlainen myös muissa ammatillisissa oppilaitoksissa.
Miksi opinnot keskeytyvät ammatillisessa koulutuksessa? Jätetäänkö nuori liian yksin selviytymään opinnoistaan ja elämästään? Sitä on syytä pysähtyä miettimään.
Esitykseeni ei sisälly mitään muuta pontta kuin vahva huoli nuorista ja ammatillisesta koulutuksesta.
