HS:n jutussa ”Yliopistojen opetus jäi osin ajastaan jälkeen” (HS 13.10.) menivät iloisesti sekaisin opetuksen sisältö, menetelmät ja välineet.
Opettamisessa oleellista on vuorovaikutus. Sen voi toteuttaa sähköisesti tai lähiopetuksena. Kalvosulkeisten aika ilman vuorovaikutusta on ohi. Opetusvälineenä voi käyttää jopa piirtoheitintä, jos muuta ei ole tai muut eivät toimi. Välineet ovat tukena, mutta ne eivät tee opetuksen sisältöä paremmaksi tai huonommaksi.
Yksittäisiä opettajia ei pidä syyllistää, mikäli korkeakoulujen opetusvälineet eivät ole kunnossa. Opetuksen digitalisoiminen ei onnistu hetkessä eikä se voi olla itsetarkoitus. Jos kaikkea ei heti saada kuntoon, niin mieluummin hyvä sisältö ja vanhat välineet kuin hienot välineet ilman sisältöä.
