Meistä jokaisen unelma on, että maailmassa vallitsisi rauha ja jokainen voisi elää kotikonnuillaan. Valitettavasti näin ei ole. Sodat ajavat ihmisiä pakoon kodeistaan ja Eurooppaan vyöryy Syyriasta ja muualta Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta ennennäkemättömän paljon pakolaisia. Tilanne noilla alueilla pitäisi saada rauhoittumaan. Parasta olisi auttaa ihmisiä kotimaassaan, mutta aina se ei onnistu. Nykyinen hallituksemme vielä vaikeuttaa asiaa leikkaamalla kehitysapua noin 400 miljoonaa. Suomen Pakolaisavun rahoituksesta leikataan lähes 40 % ja se joutuu aloittamaan YT-neuvottelut. EU:n pitäisi päättää yhtenäisistä toimista pakolaisongelman ratkaisemiseksi. Ensimmäisenä pitäisi määritellä maat, jotka ovat turvallisia ja joista ei pakolaisstatuksella pitäisi ihmisiä Pohjois-Eurooppaan tulla. Mikäli taustat tutkitaan ja ihminen pakolaiseksi todetaan ja hän Suomeen jää, niin silloin kotouttaminen pitäisi hoitaa mahdollisimman hyvin.
Sekä maahanmuuttaja että pakolainen tarvitsevat suomen kielen taitoa sekä paikallisia ystäviä ja tuttavia oppiakseen Suomen kulttuurista ja tavoista ja kotoutuakseen mahdollisimman hyvin. Ihmisen pitää tuntea itsensä tervetulleeksi. Kielitaito on oleellinen, jotta voi työllistyä. Uudellamaalla maahanmuuttajien kieliopintoihin kului vuonna 2014 noin 20 miljoonaa euroa, yhden maahanmuuttajan kielikurssin hinta on keskimäärin noin 7 000 euroa. Jonotusajat kielikoulutukseen ovat pitkät, puolesta vuodesta vuoteen. Sitä ennen pakolaiset ovat saattaneet odottaa jo pitkään pakolaiskeskuksessa. Tähän minä ehdotan muutosta. Meillä on järjestöjä, yhdistyksiä ja yksityisiä ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita ryhtymään ”kummeiksi”, auttamaan pakolaisia kotoutumaan, oppimaan kielen ja tuntemaan itsensä yhteisön jäseneksi. Jonkun vain pitäisi organisoida tämä kaikki. Me säästäisimme rahaa ja lisäisimme suvaitsevaisuutta. Meidän omissa käsissämme on se, jääkö pakolainen ja maahanmuuttaja vain kustannukseksi vai kykenemmekö omalla toiminnallamme saamaan heidät yhteisön täysvaltaisiksi ja tuottaviksi jäseniksi, jotka kotoutuvat Suomeen eivätkä koe itsensä ulkopuolisiksi.
