Myyrmäen tilanne on tällä hetkellä hieman lohduton. Rakentaminen on jämähtänyt, minkä vuoksi kaikkialla on keskeneräistä, sotkuista ja likaista. Hankkeet, joiden piti edistyä, seisovat. Kaupunki laiminlyö kunnossapitoa ja asukkaat ja ohikulkijat näyttävät heittävän kaiken käsistään irtoavan ympäristöön. Ikävä kierre on valmis.
Ihmisillä on toimeentulo-ongelmia ja ongelmia päihteiden käytössä ja se näkyy varsinkin Paalutorin alueella, joka on pahimmillaan lohduton näky.
Toivoa paremmasta onneksi on. Opistotalon pitäisi olla valmis 2028 ja sen jälkeen lähtevät käyntiin Isomyyrin purku, kaupunkikulttuuritalon rakentaminen, Paalutorin peruskorjaus. Kaikki tämä voisi olla valmista 2031. Tosin aina on otettava huomioon, että takapakkeja voi tulla ja asiat pitkittyvät.
Mutta ei Myyrmäki voi elää tällaisessa väliaikaisuuden tilassa kuutta, seitsemää vuotta. Tarvitsemme Myyrmäessä yhteisen näkemyksen siitä, kuinka pidämme kaupunginosamme kunnossa ja viihtyisänä myös tässä väliaikaisuuden tilassa.
Myyrmäki on Vantaalla ainutlaatuinen paikka, sillä täällä yhteisöllisyys on yhä vahvaa: on yhteisöjä, yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka saavat ihmiset koolle ja miettimään yhteistä hyvää. Sitä henkeä me nyt tarvitsemme enemmän kuin koskaan. Aletaan yhdessä viritellä keinoja taisteluun apatiaa vastaan.
Lupaan viedä eteenpäin sitä, että kaupunki toimisi koordinoivana tahona.
Mutta tässä tarvitaan nyt meitä kaikkia: kaupunkia, hyvinvointialuetta, seurakuntia, viranomaisia, yhdistyksiä, järjestöjä ja tietenkin jokaista yksittäistä Myyrmäen alueen asukasta.
