Olen halunnut mukaan kuntavaaleihin jo 12 vuoden ajan. Halu on aina kaatunut elämäntilanteeseen. Milloin ovat lapset olleet liian pieniä, milloin työkiireet liian kiivaita. Nyt on oikea hetki. Suuri innoitukseni oli taistelu Hämeenkyläntiestä.
Muutin Hämevaaraan 1995. Hämeenkyläntie oli silloin vielä bussipysäkkien jälkeen soratie. Se päällystettiin syyskesällä 1998. Läpiajoliikenne lisääntyi valtavasti. Kaupunki ei rakentanut kevyen liikenteen väyliä eikä riittävästi ennakoinut ongelmia.
Hämeenkyläntie 1999 kevättalvella
Asuimme silloin osoitteessa Välitie 5. Istuin ikkunamme ääressä vuorokauden ympäri ja laskin autoja. Kirjoitin juttuja sekä Helsingin Sanomiin että Vantaan Sanomiin että muihin pienempiin lehtiin. Tämän yhden jutun löysin varastoistani.
Linkki: Lounais-Vantaa 2/99: Hämeenkyläntie
Taisto jatkui. Kun mikään muu ei tuntunut auttavan, kutsuin tv:n paikalle. Kaikki minun ikäiseni ja vanhemmat ainakin muistavat liikennetoimittaja Esko Riihelän. Hän teki jutun Hämeenkyläntiestä 9.9.1999. Juttu on tallessa, kunhan vain osaisin laittaa sen teidän muidenkin katsottavaksenne. Sen jälkeen alkoi tapahtua: aloimme suunnitella kiertoliittymiä ja kevyen liikenteen väylää. Tänä päivänä Hämeenkyläntien liikenneturvallisuus on aivan toista luokkaa kuin 90-luvulla.
Hämeenkyläntie vuonna 1999
Tässä välissä olen ollut aktiivisesti mukana Hämevaara-Seuran johtokunnassa 2005 – 2010.
Eduskuntavaalien (2011) jälkeen aloin jälleen miettiä, olisiko minun koulutuksestani ja osaamisestani mitään hyötyä Vantaalle. Syksyllä 2011 tuntui, että peruspalvelut eivät lainkaan toimineet. Eniten minua harmitti se, että lääkäriin ei saanut aikoja. Mielestäni jokaisella vantaalaisella täytyy olla oikeus päästä lääkäriin tarvittaessa kohtuullisessa ajassa.
Lääkäriliiton mukaan kuntalaisten tulisi päästä myös kiireettömissä asioissa terveyskeskuslääkärin vastaanotolle kolmessa arkipäivässä (Vantaan Sanomat 25.5.2012).
Kerron erään läheiseni kokemuksen lääkäriin pääsystä syyskuulta 2011.
Henkilö X soitti 23.9.2011 klo 10 Vantaan Myyrmäen terveyskeskukseen. Hän oli saanut ihottumaa päähän ja vartaloon. Hänelle tarjottiin lääkäriaikaa lähes kolmen kuukauden päähän 16.11.2011. Henkilö X:n mielestä lääkäriaika piti saada aiemmin, sillä ihottuma tuntui leviävän ja kutiavan. Annoin ohjeeksi mennä Myyrmäen päiväpoliklinikalle.
Klo 10.45 henkilö X otti vuoronumeron sairaanhoitajalle päiväpoliklinikalla ja alkoi odottaa. Klo 13.30 hän pääsi kertomaan sairaanhoitajalle, mikä häntä vaivasi ja sairaanhoitaja hyväksyi hänet potilaaksi ja kehotti menemään odottamaan. Henkilö X:lle jäi vaikutelma, ettei odotuksessa menisi kauan. Nälkä oli kova, mutta vuoronumeroita ei ollut eikä ketään, keneltä kysyä, kuinka kauan odottaminen kestäisi. Odotustilassa oli muitakin ja kaikilla sama epätietoisuus. Alakerran kahvila oli mennyt kiinni. Henkilö X haki ruokaa kauppakeskuksesta ja palasi odottamaan tietämättä, oliko hänen vuoronsa jo tullut ja mennyt. Klo 16.10 hän pääsi lääkäriin. Siinä vaiheessa lääkärikin oli jo lopen kyllästynyt ja väsynyt.
