Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja, että koulutuksen on oltava erityissuojelussa seuraavalla vaalikaudella.
– Olen käyttänyt sellaista termiä, että vaikka tulee vaikeat ja tiukat ajat, koulutuksen pitää olla erityissuojelussa, koska meidän on pidettävä kaikki mukana ja pidettävä yllä Suomen korkeaa koulutustasoa, Orpo sanoi Akavan vaalipaneelissa. (Verkkouutiset 18.1.2023)
Eipä ole Orpo pääministerinä tuota lupaustaan pitänyt, sillä koulutukseen on jo kohdistettu leikkauksia ja lisää ollaan kohdistamassa. Eilen 29.2.2024 valtiovarainministeri Riikka Purra ehdotti, että ammatillista koulutusta lyhennettäisiin vuodella, ei säästötoimena vaan koulutusparannuksena, mikä oli kaikkein huvittavinta.
– Vuosia on jo kuultu, kuinka erittäin harvaksi päässyt lähiopetus aiheuttaa nuoren tippumista amisrattaista. Syrjäytyminen on helppoa, kun koulussa ei tarvitse käydä. Miten siinä oppisikaan. Työmarkkinat eivät aukea välttämättä edes valmistumisen jälkeen, Purra kirjoittaa X:ssä. (Iltalehti 29.2.2024.)
Eikö Purra muista, mitä tapahtui Sipilän hallituksen aikana, jolloin perussuomalaiset olivat hallituksessa? Ammatillisesta koulutuksesta leikattiin yli 200 miljoonaa ja 1 600 opettajaa sai potkut. Samalla toteutettiin ammatillisen koulutuksen reformi, jossa opetusta siirrettiin yhä enemmän oppilaitoksista yrityksiin. Sellaista sanaa kuin lukujärjestys ei oikein saanut edes käyttää. Opiskelun piti olla yksilöllistä ja jokaisen piti pystyä valmistumaan, milloin itse haluaa.
Oppimisen sijaan alettiin puhua osaamisesta. Opettajista tuli osaamisen ja oppimisen ohjaajia, joiden tehtävänä on ”rakentaa yhteyksiä työelämän oppimispaikkoihin”. Reformi teki ammatillisesta koulutuksesta riippuvaisen elinkeinoelämän toimijoista – ja osittain työnantajien hyväntahtoisuudesta. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan saaneetkaan työssäoppimispaikkoja. Työelämä odotti entistä itsenäisempiä ja valmiimpia työssäoppijoita, mutta samaan aikaan yhä useammalla oppilaalla oli vaikeuksia pysyä mukana. (Helsingin Sanomat 16.3.2021.) Hyvät oppilaat löysivät työssäoppimispaikan, heikommat eivät. Opiskelijalle ei enää taattu tiettyä tuntimäärää opetusta, vaan opintosuorituksia arvioitiin ainoastaan osaamisen perusteella. Työelämätaitojen opiskelu siirtyi luokkahuoneista työpaikoille. Opettajien mielestä nuorten valmius siirtyä koulunpenkiltä työelämään oli kolme vuotta reformin alkamisen jälkeen entistä heikompi. (Iltasanomat 6.9.2021)
Jo reformia valmisteltaessa nousi huoli paljon tukea tarvitsevista oppilaista. Vuonna 2015 nuorten ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 18 prosenttia oli erityisopiskelijoita. Syitä erityisopetuksen tarpeeseen oli monia: lukemiseen liittyvät vaikeudet, mielenterveysongelmat, elämänhallinnan pulmat ja adhd (HS 4.11.2017). Huolet osoittautuvakin todeksi, kuten Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi ammatillisen koulutuksen reformia koskevassa tarkastuskertomuksessaan vuonna 2021. Erityisen tuen opiskelijoille oli vaikea löytää työelämän oppimispaikkaa siitä yksinkertaisesta syystä, että työpaikoilla ei ollut osaamista heidän ohjaamiseensa. (Valtiontalouden tarkastusviraston arviointikertomus 2021.)
Marinin hallitus lisäsi pysyvästi ammatillisen koulutuksen rahoitusta ja sääti, että opiskelijan tulee saada opetusta vähintään 12 tuntia/osaamispiste. Sekin on vielä kovin vähän.
Eduskuntavaalien jälkeen keväällä 2023 valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä toivoi uuden hallituksen lyhentävän toisen asteen ammatilliset perustutkinnot kaksivuotisiksi ja poistavan yhteisten tutkinnon osat osasta tutkintoja. (YLE 21.4.2023). Tähän ehdotukseen valtiovarainministeri Purra on jälleen palannut. Kyse ei ole mielestäni todellakaan ole parannuksesta, vaan tarkoituksena on leikata ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa, mikä vastaisi noin 1 500 opettajan palkkakustannuksia.
Ammatillisen perustutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä. Perustutkinnot muodostuvat pakollisista ja valinnaisista tutkinnon osista. Pakollisilla tutkinnon osilla varmistetaan, että opiskelija saavuttaa tutkinnon keskeisen osaamisen. Yhteiset tutkinnon osat ovat pakollisia ja niillä vahvistetaan elinikäisen oppimisen valmiuksia, kuten viestintään, matematiikkaan ja yhteiskunnassa toimimiseen liittyvää osaamista. Näiden opintojen poistaminen tarkoittaisi, että ammatillinen koulutus ei osaltaan varmistaisi, että työntekijöillä on työtehtävissä tarvittavaa luku-, kirjoitus- tai laskutaitoja. Yhteisten tutkinnon osien laajuus on 35 osaamispistettä, joten niiden poistamisella ei saataisi kolmannesta tutkinnosta pois, vaan siihen tarvittaisiin myös ammatillisten tutkinnon osien typistämistä, toteaa OKM:n ylijohtaja Lempinen.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ toteutti juuri kyselyn ammatillisissa oppilaitoksissa työskenteleville jäsenilleen. Kyselyn tulokset ovat erittäin huolestuttavia: opettajat kokevat, että opiskelijoiden tuen tarve on kasvanut, opiskeluvalmiudet heikentyneet ja opettamiseen on käytettävissä aiempaa vähemmän aikaa. Mikään ei siis puolla sitä, että tutkintoa voitaisiin lyhentää ja opetusta vähentää. Sitä paitsi ne, joilla on osaamista ja jaksamista pystyvät jo nyt suorittamaan tutkintonsa lyhyemmässä ajassa.
Jos suomalaisten nuorten koulutustasoa halutaan nostaa, niin ratkaisuna ei ole leikata ammatillisesta koulutuksesta. Ammatillinen koulutus tulee nostaa sille kuuluvaan arvoon ja se edellyttää riittäviä resursseja opetukseen.
Linkissä ammatillista koulutusta koskevat aiemmat blogini:
