Kaikki ylimääräinen aikani on kulunut kahden viime viikon aikana siihen, että olen perehtynyt erään pienen kunnan päätöksentekoon – ja kauhistunut.
Kaikki alkoi, kun kuulin, että kyseisen kunnan kunnanhallitus päätti, että kuntaan aletaan suunnitella osayleiskaavaa, joka mahdollistaa jopa seitsemän tuulivoimalan (korkeus 300 metriä) rakentamisen. Ihmettelin, ettei asiasta ollut mitään puhetta etukäteen. Ja korostan, etten ota tässä kantaa tuulivoiman puolesta enkä vastaan, vaan keskityn päätöksentekoprosessiin kyseisessä kunnassa.
Onneksi on netti. Menin kunnan sivuille ja luin esityslistoja ja pöytäkirjoja. Ja sieltähän alkoi paljastua kaikenlaista. Oikein demokratian irvikuva.
Kunnanjohtajalla on ensinnäkin kaksoisrooli. Hän on paitsi kunnanjohtaja niin myös maakunnallisen sähköyhtiön hallituksen jäsen. Juuri tälle sähköyhtiölle kunta näyttää nyt antavan kaiken vallan: sen konsultti laatii myös osayleiskaavan. On syytä kysyä, kumman etua kunnanjohtaja ajaa, kunnan ja kuntalaisten vai sähköyhtiön? Kunnanhallituksen päätöksessä kunnanjohtaja on toki itsensä jäävännyt.
Osayleiskaavan laatimisesta tuulimyllyjen rakentamiseksi ei ole käyty kunnassa mitään keskustelua. Ja kunta on niin pieni, että asia on siellä todellakin poikkeuksellisen suuri. Ainakin yhdelle kunnanhallituksen jäsenistä esitys tuli aivan puskista. Oli jopa niin kiire, että piti rikkoa kunnan hallintosääntöä ja toimittaa kokouskutsu ja esityslista myöhässä. No, se on onneksi syy tehdä oikaisuvaatimus asian käsittelemiseksi uudelleen. Pöytäkirjasta on mielenkiintoista lukea, kuinka yksi hallituksen jäsen kokouksessa ilmoittaa, että kokous ei ole laillisesti koollekutsuttu. Siitä huolimatta puheenjohtaja nuijii kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Tässä liian myöhään koolle kutsutussa kokouksessa päätettiin myös sopimuksesta, jonka kunta sähköyhtiön kanssa tekee.
Yksi hallituksen jäsen kyseenalaisti toiminnan. Hän esitti asian palauttamista uudelleen valmisteluun, ja tietenkin hävisi äänestyksen. Asiaa ei olla ymmärtääkseni viemässä myöskään kunnanvaltuuston käsittelyyn, vaikka aihetta olisi.
Samaisessa kunnanhallituksen kokouksessa käsiteltiin myös väliaikaisen valiokunnan muodostamista sen tutkimiseksi, nauttiiko tarkastuslautakunta kunnanvaltuuston luottamusta.
Kuntavaalien jälkeen asetettu tarkastuslautakunta on ilmeisesti hoitanut työnsä liian hyvin. Arviointikertomuksesta käy ilmi, että lautakunta on mm. saanut selville, että edellinen tarkastulautakunta ja ilmeisesti myös muutama muu ennen sitä on ollut pelkkä kumileimasin: kunnanjohtaja on toiminut sen sihteerinä ja tosiasiallisena esittelijänä.
Soitin kyseisen maakunnan ELYyn ja kysyin, onko sähköyhtiö ollut yhteydessä ympäristövaikutusten arvioinnin tekemiseksi osayleiskaavasta. Kunnan ja sähköyhtiön sopimuksessa nimittäin sanotaan, että yhtiö käy parhaillaan neuvotteluja viranomaisen kanssa siitä, tarvitaanko hankkeessa ympäristövaikutusten arviointia. ELY ei ollut tietoinen asiasta.
YVA-lain mukaan tuklivoimalahankkeista on tehtävä YVA-menettely, mikäli tuulivoimaloita on yli kymmenen tai niiden teho on yli 45 mW. Suunniteltujen voimaloiden teho on sopivasti laitettu alle YVA-menettely-rajan – 44,8 mW. Voi kysyä, onko tämä tarkoituksellista. Onneksi kuka vaan voi vaatia YVA-menettelyn aloittamista kunhan ilmoittaa ELYlle ja perustelee vaatimuksensa.
Kunnassa on jo tuulivoimaloita. Vanhojen voimaloiden osalta on jo kahdeksan vuoden ajan riidelty melusta. Ensin melumittaukset olivat mitä sattuu ja nyt voimaloita pyörittävä yhtiö ei suostu hakemaan ympäristölupaa, jossa melurajat määriteltäisiin. Asia on hallinto-oikeuden ratkaistavana.
Soitin sille kunnanhallituksen jäsenelle, joka esitti asian palauttamista valmisteluun, mutta hävisi äänestyksen. Juteltiin pitkään.
Otin yhteyttä toimittajiin, sillä tässä jutussa alkaa olla asioita, jotka kiinnostavat myös valtakunnan mediaa.
