Kävin Lontoossa jokin aika sitten. Törmäsin kadulla opettajien mielenilmaisuun. Jäin juttelemaan. Monia huolestuttavia asioita nousi esille:
Britannian opettajat ovat tyytymättömiä nykyiseen hallitukseen ja erityisesti opetusministeri Michael Goveen, jonka toimet uhkaavat opetuksen laatua. Yksityiset koulut voivat ”laillisesti” palkata epäpäteviä opettajia ”Academies and free schools are allowed to employ unqualified teachers”.
Britanniassa opettajan työ ei ole arvostettua: 40 % opettajista vaihtaa työtä viiden vuoden kuluttua valmistumisestaan. ”Five years after qualifying, 2 in every 5 teachers are no longer teaching”. Työtaakka on valtava: Jopa Britannian hallituksen tutkimuksen mukaan alakoulun opettajat työskentelevät noin 60 tuntia viikossa, yläasteen opettajat noin 56 tuntia. Opettajien pitäisi työskennellä 68 vuoteen saakka saadakseen täyden eläkkeen. Onko se enää oppilaankaan etu?
Britannian hallitus antaa tukensa yksityisille kouluille huolimatta niissä esiin tulleista talousskandaaleista. Britannian ammattiliittojen keskusjärjestön TUCin mukaan raha, joka pitäisi käyttää opetukseen, valuu yksityisille yrityksille, kiinteisöhankintoihin ja konsuttipalkkioihin. (katso raportti alla olevasta linkistä).
Koulujen yksityistäminen Britanniassa
Ruotsissa yksityiset koulut ovat aiheuttaneet skandaaleita. JB-koulukonsernin konkurssi kesällä 2013 jätti tuhannet oppilaat epävarmuuteen koulutiensä jatkosta.
Olen huolissani Suomenkin koulujärjestelmästä. Toivottavasti meillä on rahaa ja halua säilyttää laadukas ilmainen julkinen koulutus kaikille lapsille ja nuorille. Britanniassa ala-asteella olevan lapsen yksi kouluvuosi yksityisessä koulussa maksaa vanhemmille noin 15 000 puntaa. Kenellä meistä olisi varaa siihen?
Suomessakin säästämme opetuksesta: ammattikorkeakoulut säästävät noin 13 % kokonaisrahoituksestaan lähivuosien aikana, yhteensä noin 120 miljoonaa. Vuoteen 2017 mennessä lukiokoulutuksesta on tarkoitus säästää lähes 200 miljoonaa euroa: pieniä lukioita saatetaan joutua lopettamaan, jolloin oppilaiden koulumatka pitenee. Meilläkin on noussut aina välillä esiin opettajien kelpoisuusvaatimuksista tinkiminen.
Suomen menestys on perustunut hyvin koulutettuun kansaan. Toivottavasti meillä on viisautta pitää kiinni laadukkaasta julkisesta koulutuksesta, se on menestymisen edellytys.
Tuntuu oudolta opettajien tyytymättömyys. Opettajien valmistukseen päästään korkeimmilla keskiarvoilla, jopa niin korkeilla, että miesten ei enää tarvitse hakeakaan.
Tilanne on ollut tällainen jo vuosia. Samalla opettajien tyytymättömyys työhönsä vain tuntuu lisääntyvän. Luulisi sanan leviävän ja parempiin ammatteihin mitä ne nyt sitten ovatkaan olisi tunkua.
Olin joku aika sitten eräässä OAJ:n tilaisuudessa. Voi sitä pienen palkan ja työn raskauden valituksen määrää.
Ei luulisi ammatissa, joka on monella mittarilla se halutuin?
Opettajien koulutuksessa eivät unelma-ammatti ja todellisuus välttämättä kohtaa. Kun normaalikouluissa harjoitellut nuori opettaja menee kentälle töihin, todellisuus voi olla aika karu kurinpito-ongelmineen. Kurinpitoonkin tehoaa parhaiten vahva karisma, persoonallisuus ja sitä ei ehkä nuorella ihmisellä vielä ole. Opettajilla ei myöskään oikein ole mahdollisuuksia edetä urallaan.
Opettajien työaikamalli on vanhanaikainen. Työtä, josta ei makseta, alkaa olla aivan liikaa. Kaikki vain ns. kuuluu työhön. Yhteydenpito vanhempiin ym. tahoihin vie yhä enemmän aikaa. Oppilailla on yhä enemmän käytöshäiriöitä ja ongelmia, jotka vaikuttavat tuntityöskentelelyyn. Parhaimmillaan työ on kuitenkin antoisaa: luovaa, vaihtelevaa ja monipuolista.
Suomessakin alkaa näkyä se, että yhä useampi opettajaksi kouluttautunut vaihtaa muihin ammatteihin. Koulutus on pitkä ja etenkin pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat kovin korkeat. Opettajan palkalla ei elä, ellei ole hyvin ansaitsevaa puolisoa.
Omat koulukokemukseni ovat jo lähes 50 vuoden takaa ja nuorimman lapsenikin jo yli kymmenen vuoden päässä. Omia aikojani ei voi verratakaan tähän päivään. Kuri oli lähes kuin armeijassa. Muistan kuitenkin vielä äidinkielen opettajani toiveen, että opiskelusta saisitte takinliepeeseenne edes pienen kipinän oppimisen ilosta .
Tästä perimmiltään onkin kysymys. Peruskoulutus on pakkopullaa useille. Ja kun se on pakkoa se on sitten sen mukaista. Vaikka koulumaailma on paljossa eriytynyt yhteiskunnasta niin silti heijastaa kaikki ihmiselon ilot ja surut. Eikä vähäisimpänä vanhempien ihan omat ongelmat.
Kokonaan toinen asia on ns. vapaaehtoinen koulutus, siellä kyllä pitäisi olla selvää, että se ei todellakaan ole pakollista ja häiriköille pitäisi tehdä kättelyssä asia selväksi. Jos homma ei maita niin tervemenoa ammatteihin, joissa ei turhat opit paina. Ongelma on vain se, että nykyinen systeemi haluaa pitää nuoret mahdollisimman pitkään pois työttömyystilastoista ja lukemattomissa turhissa opiskelupaikoissa.
Koulutuksen pitäisi perustua haluun ja oppisuoritusten antamaan iloon. Tärkeätä on myös koulutuksen päässä mahdollinen työpaikka.
Nykyinen ylipitkä kouluputki, johon lasken myös useimmille tarpeettoman lukion vie monelta puhdin pois jo silloin kun pitäisi alkaa hakemaan oikeata opiskelupaikkaa ja sen mukaista työtä.
Olen kanssasi aika monesta asiasta varmaankïn samaa mieltä. Tänään viimeksi Hesari uutisoi, että korkeakoulutettujen työttömyys vain lisääntyy.
Emme me tarvitse niin paljon tohtoreita kuin meillä nyt ”tuotetaan”. Ja kaikki johtuu siitä, että yliopistot saavat tutkinnoista tuloksellisuusrahaa.
Ammattikorkeakouluissa ollaan myös menossa väärään suuntaan. Liika vapaus suorittaa opintoja aiheuttaa nuorille sen, että osa ei saa aikaiseksi oikein mitään. Palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin.