Katsoin eilen A-Studion, jossa keskusteltiin vihapuheesta ja some-käyttäytymisestä. Anna Kontula (vas) veikkasi, että kestää ainakin yhden sukupolven ajan ennen kuin yleisesti ymmärretään somekäytökseen pätevän samat säännöt kuin käytökseen torilla.
Valitettavasti kaikki eivät osaa käyttäytyä edes torilla. Koin sen marraskuussa 2019 Myyrmäessä. Koskaan aiemmin en ollut kuullut niin paljon suoran rasistista puhetta kuin silloin. ”Minulle olet neekeri ja tulet aina olemaan”. ”Jos sota syttyisi, niin millä saisit mustan naamasi valkoiseksi?”. Tässä muutama esimerkki. Lähes kaikkia keskusteluja väritti enemmän tai vähemmän rasistinen leima.
Sanat johtavat helposti tekoihin, liian helposti. Epäluulon kylväminen kerryttää vihaa. Minusta nyt on aika sanoa ehdoton EI kaikelle vihapuheelle ja keskittyä asioihin, jotka vähentävät pahoinvointia.
Meidän pitää kyetä auttamaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, olivat he kantasuomalaisia tai maahanmuuttajia. Meidän pitää kyetä puuttumaan ihmisten yksinäisyyteen, tarjota työtä ja terveyspalveluita, huolehtia nuorista, vanhoista, työttömistä ja maahanmuuttajista. Yleensäkin vähentää ihmisten välisiä hyvinvointieroja ja pitää kaikki mukana yhteiskunnassa.
