Kevan tuoreen ennusteen mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana kunta-alan nykyisistä työntekijöistä jää maassamme eläkkeelle lähes 180 000 henkilöä, mikä on kolmasosa tämänhetkisestä henkilöstöstä. Kevan mukaan jo nyt Suomessa tarvittaisiin yli 8 000 uutta sairaanhoitajaa ja 4 000 lastentarhanopettajaa. Vuoteen 2030 mennessä 30 000 uutta hoitajaa.
Hoitaminen on perinteisesti ollut naisten ala. Alalla on pienet palkat, työ on raskasta ja sitä on liikaa. Hoitajien koulutusmäärän lisääminen ei auta, jos työntekemisen ehdot eivät muutu. Uudetkin hoitajat pettyvät palkkaansa, työn raskauteen ja arvostuksen puutteeseen ja jättävät alan.
Yrittäjillä on ollut hyvä edunvalvonta. Yksi yrittäjää suosiva asia on listaamattomista yrityksistä osinkoa saavien omistajien osittainen verottomuus ja alhainen verotus. Hyvinä aikoina yrittäjän on ollut helppo perustella osinkotulojen alhaista verotusta yrittäjän riskillä. Mutta nyt kun riski on realisoitunut, niin samat yrittäjät huutavat täysin rinnoin veronmaksajaa apuun. Veronmaksajat ovat vastanneet huutoon ja tukeneet sekä yritystä että yrittäjää avokätisesti: on jaettu miljardeja ilman että osakeyhtiömuotoisten yritysten on tarvinnut kajota taseeseen ja aiempien vuosien voittoihin. Sitäkö on yrittäjän riski? Verorahoista on tuettu myös yrittäjää, jolla on korona-aikana ollut mahdollisuus työmarkkinatukeen.
Korona-ajan loppu häämöttää. Yrityksiä ei ole enää syytä tukea vastikkeettomasti, se on verorahojen tuhlaamista. Samat tahot, jotka huutavat yritysten ja yrittäjien tukemista, eivät kuitenkaan hyväksy verorahojen käyttämistä hoitajien palkkojen korotukseen, koska heidän mielestään julkinen sektori on rasite.
Korona-aikana hyvinvointivaltio on avokätisesti tukenut yrityksiä ja yrittäjää. Toivon yrittäjän muistavan sen, kun keskustellaan verotuksen muuttamisesta oikeudenmukaiseksi, jotta hyvinvointivaltio kyetään säilyttämään.