EK:n johtaja Matti Apunen kirjoitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa 8.5.2012 innostavan opettajuuden puolesta. Kolumni oli niin hyvä, että oli pakko kirjoittaa kommentti.
Helsingin Sanomat 12.5.2012:
INNOSTAVA OPETTAJA ANSAITSEE TUNNUSTUSTA
Kiitos Matti Apunen kolumnistasi (HS 8.5.2012) innostavan opettajuuden puolesta. Innostavaa opettajaa ei palkita nykykoulun millään asteella. Jos opiskelijan into on helppo sammuttaa, yhtä helppoa on latistaa innostava opettaja. Työn vaativuutta arvioitaessa on helpompaa antaa palkanlisää siitä, että opettaa monikulttuurisia ryhmiä tai hankkii ulkopuolista rahoitusta kuin hyvästä pedagogiikasta. Vaikka opettaja vuodesta toiseen saisi opiskelijoiltaan erinomaisen palautteen opetuksensa laadusta, ei se näy palkassa. Hyvästä palautteesta saattaa esimies mainita lyhyesti kehityskeskusteluissa, mikäli on vaivautunut palautteen lukemaan. Harvalla alalla ”asiakkaan” mielipiteellä ”palvelusta” on näin vähän merkitystä. Opettajalle ei riitä, että hän kerran tekee hyvän suorituksen, hänen on toistettava se joka vuosi uudestaan, jotta yhä uudet ikäluokat innostuvat asiasta.
Apunen kysyy, millä todistamme yhden opettajan toista paremmaksi? Ja vastaa kirjailija Thomas Friedmanin sanoin: ”Antakaa lasten ja entisten lasten kertoa”. Erityisesti toivoisin entisten lasten kertomuksia. Niiden avulla oppisimme ymmärtämään, mikä opettamisessa on oleellista, miksi koulua pitää käydä, miksi lähiopetusta kannattaa järjestää, millainen opettaja sytyttää ja miksi. Minäkään en Apusen tavoin kaipaa opettajiksi huippuoppineita mimoosankukkia tai kehityskeskusteluiden samettihuulisia sankareita, vaan persoonallisuuksia, joilla on paitsi tietoa ja osaamista, myös taitoa ja halua pureksia tieto kullekin ikäluokalle oikeaan muotoon ja innolla välittää se eteenpäin. Siitä kannattaisi antaa tunnustusta ja palkita.
Hesarin artikkeli skannattuna: Innostavaa opettajaa ei palkita millään asteella