Olin syöpäleikkauksessa HUSissa ja viikon potilaana kirurgian vuodeosastolla. Osastolla minua kehotettiin itse varaamaan dreenin ja hakasten poistoaika terveysasemaltani. Ihmettelin asiaa, koska olin täysin toipilas: sain kipulääkkeeksi opioidia, kävelin rollaattorin tukemana ja kannoin mukanani veristä dreenipussia, mutta tein työtä käskettyä. Yllätys oli suuri, kun Myyrmäen terveysasemalta ilmoitettiinkin, ettei ole mahdollista etukäteen varata aikaa, vaan on tultava jonottamaan tai yritettävä varata kiireellinen sairaanhoitajan saman päivän vastaanottoaika Maisan kautta. Ajat avautuvat aina keskiyöllä ja nopeimmat saattavat ajan saada. Aikoja tosin ei ole tarjolla joka päivä, mutta sitä potilas ei voi tietää. Ilmoitin, että nukun öisin ja toivon muidenkin sairaiden niin tekevän.
Aikaa ei ollut varattavissa ja hakaset ja dreeni oli poistettava. Menin jonottamaan flunssapotilaiden sekaan. Perässäni tuli iäkäs pariskunta, josta toisella oli avannepussi. Hekin tulivat jonottamaan sairaanhoitajan vastaanotolle flunssapotilaiden sekaan. Ei vaikuta aivan viisaalta.
Tämä omakohtainen kokemus potilaana avasi silmäni erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyön ongelmista, joiden en tiennyt olevan näin suuria. Vaikuttaa siltä, että hyvinvointialue ei ota vastuuta erikoissairaanhoidon puolelta tulevista potilaista, jotka tarvitsevat jatkohoidon terveysasemallaan. Monet ovat rankoista leikkauksista toipuvia, joiden pitäisi keskittää voimansa toipumiseen eikä taisteluun jatkohoidosta.
Erityisen huolissani olen vanhuksista, yksinäisistä ja kaikista niistä, joilla ei ole osaamista tai jaksamista taistella oikeuksistaan. HUSin ja hyvinvointialueen yhteistyö on saatava toimimaan, potilasta ei saa jättää selviytymään yksin.
Helsingin Sanomat 29.12.2024 – lukijoiden kokemuksia jälkihoidosta
