Kuuntelin pääministerin haastattelutunnin 7.4.2024. Toimittaja kysyi pääministeri Orpolta, mitä hallitus aikoo tehdä sote-alan henkilöstömitoituksille? Pääministeri kertoi, että kaikki normitukset, mukaan lukien hoitajamitoitus käydään läpi ja että normitusta on pakko vähentää. Toimittaja jatkaa kysymällä, oliko virhe tehdä lakiin sitovat mitoitukset? Ja pääministeri jatkaa, että on ollut jo vuosia hyvin kriitiinen korkeisiin hoitajamitoituksiin. Kun hoitajia ei ole, niin se on johtanut siihen, että hoitajapula on vain kasvanut. Pääministeri toteaa, että ”Meidän pitää huolehtia siitä, että ihmiset saavat hyvää hoitoa ja että meillä on riittävästi henkilökuntaa, mutta nämä sitovat lakisääteiset normit – ja liian korkealle viritettynä – itse asiassa vaikeuttavat kokonaisuutta.”
En ymmärrä, kuinka Orpo takaa vanhuksille hyvän hoidon ja riittävän määrän henkilökuntaa tekemään työtä ilman hoitajamitoituksia. Hoitajamitoituksethan oli säädettävä juuri sen vuoksi, että vanhusten hoiva erityisesti yksityisissä hoivakodeissa oli surkeaa. Meistä jokainen muistaa vuoden 2019 tapahtumat yksityisessä Esperi Caren Ulrika-hoivakodissa Kristiinankaupungissa. Vanhusten perushoito ei ollut asianmukaista: haavahoitoja ei ehditty tehdä, suihkutuksia ehdittiin hoitaa vain kerran viikossa, lääkehoidossa tapahtui lukuisia virheitä jne. Henkilökuntaa oli yksinkertaisesti aivan liian vähän.
Esperi Care oli vain jäävuoren huippu. Ongelmakohteita tuli jatkuvasti lisää. Erityisen paljon ongelmia oli yksityisissä hoivakodeissa. Ylen A-studio selvitti vuoden 2019 alussa Esperin, Attendon ja Mehiläisen hoivakotien toimintaa, koska ne olivat suurimmat yksityiset toimijat hoivabisneksessä. Tiedot pohjautuivat aluehallintovirastojen hoivakoteihin tehtyihin valvontapäätöksiin vuosilta 2016–2018. Yli puolet kaikkiaan 78 valvontapäätöksestä velvoitti korjaamaan jotakin epäkohtaa tai epäkohtia.
Yhä usemman yksityisen vanhusten hoivakodin ongelmina oli, että lääkehoitoon osallistuneilla henkilöillä ei ollut asianmukaisia lupia, osaa työntekijöistä ei ollut terveydenhuollon ammattirekisterissä, hoivakodissa oli likaista ja asukkaita oli kohdeltu kaltoin. Vakavin asia oli kenties se, että asiakasturvallisuus oli vaarantunut, koska työntekijöitä ei ollut tarpeeksi: työvuoroissa oli toisinaan vain yksi työntekijä, vaikka hoivakodissa on 30 asukaspaikkaa. Työvuorolistaalla saattoi olla hoitajia, joista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Suomen kieleen syntyi uusi sana: haamuhoitaja, jolla tarkoitettiin työntekijää, joka oli merkitty työvuorolistaan, mutta joka ei todellisuudessa ollut työvuorossa paikalla.
Rikkana rokassa olivat vielä uutiset, joissa kerrottiin, että suurten terveysjättien voitot valuivat veroparatiiseihin, eivätkä jääneet hyödyttämään yhteiskuntaamme.
Marinin hallitus nosti hoitajamitoitusta asteittain niin, että joulukuun 2023 alussa mitoitus olisi ollut 0,7. Kesällä 2024 aloittanut Orpon hallitus päätti kuitenkin, että mitoitus pidetään hallituskauden ajan 0,65:ssa ja se nousee 0,7:aan vasta vuoden 2028 alussa.
Yksinkertaistettuna hoitajamitoitus: 0,7 (suluissa 0,5) tarkoittaa 28-paikkaisessa vanhustenhuollon yksikössä joka päivä päivävuorossa 6 (4) hoitajaa, iltavuorossa 5 (3) hoitajaa ja yöllä 2 (2).
Nyt Orpon hallitus harkitsee hoitajamitoituksen tuntuvaa höllentämistä 0,55 työntekijään vanhusta kohden. (HS 9.4.2024) 0,55-mitoitus tarkoittaisi merkittävää heikennystä vanhustenhoitoon. Kuinka Orpo aikoo varmistaa, että vanhukset saavat hyvää hoitoa ja että henkilökuntaa on riittävästi? Vai olemmeko jälleen kohta tilanteessa, jossa vanhusten hoiva on bisneksen armoilla?
