Ulla Kaukola

Hammashoidon tilanne Vantaalla

Jatkan hammashoidon tilanteesta. Aiempaan kirjoitukseeni voit tutustua tämän linkin kautta: Kiireettömän hoidon ajanvarauksen on toimittava – Ulla Kaukola

Meillä oli eilen 21.4.2022 valtuuston kyselytunti. Kysyin siellä kiireettömän hammashoidon tilanteesta.
Apulaiskaupunginjohtaja Aronkydön vastauksen mukaan takaisinsoittoa odottaa tällä hetkellä 1 800 ihmistä. Ajan saa noin 5 kuukauden päähän, sitten kun saa. Ja takaisin soitetaan yhden kerran uudelleen, mikäli asiakas ei ensimmäisellä kerralla vastaa. Tosin totesi, että välttämättä aina ei ole soitettu kahta kertaa, kuten ei olekaan (oma huomio). Palvelusetelit ovat tulossa käyttöön ilmeisesti touko-kesäkuussa.


Tilanne on valitettava, mutta toivottavasti paranemaan päin. Kuntalaisille on kuitenkin uskallettava tiedottaa asiasta rehellisesti. Nettisivuilla lukee yhä ”soitamme sinulle takaisin mahdollisimman pian”. Itse olen nyt odottanut 16 päivää. Lasketaanko se aikaraamiin mahdollisimman pian?


Kuntalainen voi ottaa yhteyttä myös sähköisesti eli Maisan kautta. Laitoin viimeisimmän viestin 8.4. Maisaan. Sielläkin lukee, että ”Ammattilaiset vastaavat viestiisi mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kolmen arkipäivän kuluessa”. Nyt on 22.4. – kukaan ei ole vastannut viestiini, on kulunut kaksi viikkoa. Tosin 11.4. on merkintä, että ammattihenkilö on tarkastellut viestiäni. Laitoin tänä aamuna viestin apulaiskaupunginjohtaja Aronkydölle ja suun terveydenhuollon johtajalle Salusjärvi-Juopperille ja toivoin rehellistä ja ajantasaista tiedottamista tilanteesta

Salusjärvi-Juopperi vastasi, kiitti asian esille ottamisesta ja totesi, että on syytä tarkentaa nettisivujen sisältöä.

On tässä tekemistä, että saadaan hammashoito Vantaalla kuntoon.

Kiireettömän hoidon ajanvarauksen on toimittava

Olen aina käyttänyt kunnallista hammashoitoa, ihan senkin vuoksi, että päättäjänä tietäisin, kuinka hyvin se toimii. Nytkin ymmärrän ja hyväksyn, että kiireetöntä hammashoitoa voi koronan vuoksi joutua odottamaan, kunhan pysytään hoitotakuussa, mutta en ymmärrä ajanvarauksen vaikeutta ja ongelmia takaisinsoitoissa. Ajanvarauksen ongelmat harmittavat kuntalaisia ja me valtuutetut saamme säännöllisin väliajoin palautetta asiasta. Enkä yhtään ihmettele.

Soitin ke 23.3. kiireettömän hammashoidon ajanvaraukseen ja jätin takaisinsoittopyynnön. Automaatti ilmoitti, että takaisinsoitto tulee mahdollisimman pian. Ke 29.3. soitin varmuuden vuoksi uudelleen, kun mitään ei ollut kuulunut, mutta automaatti ilmoitti, että ”tästä numerosta on jo jätetty takaisinsoittopyyntö”. Yksitoista päivää odotin. Puhelin oli koko ajan äänellisellä ja mukanani. Ihan kaikkialla: opetuksessa, kokouksissa, vessassa ja saunassa. Lauantaina 2.4. klo 11.00 oli sitten soitettu, mutta en ollut kuullut soittoa. Vastaajaani oli jätetty viesti, jossa ystävällisesti kehotettiin minua soittamaan uudelleen ajanvaraukseen, jos ajan varaaminen yhä oli ajankohtaista.

Ajanvarauksen nettisivuilla ei muuten annettu mitään aika-arviota, milloin takaisinsoitto voisi tulla eikä myöskään kerrottu, että soittoja tehdään myös viikonloppuisin.

Kun takaisinsoittoa ei ollut kuulunut, niin jätin pe 1.4. Klikkaa oire -verkkopalvelun kautta ajanvarauspyynnön. Sieltä sain ke 6.4. vastauksen, että ovat varanneet minulle ajan pe 8.4. klo 11.50. Peruin ajan, koska se ei minulle sopinut. Aikaa ei voinut muuttaa, vaan ainoastaan hyväksyä tai perua.

Onko todellakin niin, että tällaisena digitaalisuuden aikana asiakasta ei pystytä palvelemaan paremmin? Vai eikö haluta? Onko takaisinsoittojärjestelmämme niin vanhanaikainen, että siihen ei voi tehdä merkintöjä siitä, että asiakas ei vastannut ja että hänelle on soitettava uudelleen vai mistä oikein on kyse?

Sähköinen Klikkaa oire -verkkopalvelukin on aivan turha, jos asiakkaalla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, milloin hänen aikansa on. Nyt kannattaisi varmaan benchmarkata muita kaupunkeja, joissa järjestelmä toimii.

Ke 6.4. jätin uuden takaisinsoittopyynnön. Ma 11.4. soitin uudelleen, mutta automaatti totesi, että ”tästä numerosta on jo jätetty takaisinsoittopyyntö”. Nyt sitten taas odottelen puhelin aina mukanani ja äänellisellä.

Olen käynyt kirjeenvaihtoa viranhaltijoiden kanssa, mutta en ole saanut kunnollisia vastauksia. Alla mielipidekirjoitukseni Vantaan Sanomissa (13.4.) Tulossa on myös valtuustokysely 21.4.


Ennen kuin me asetamme mitään muita hienompia tavoitteita, niin on syytä saada ajanvaraus toimimaan.

Vantaan Sanomat 13.4.2022

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole. Ne tehdään.

28.3.2022 Vantaan valtuustossa oli käsittelyssä kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka herätti kiivasta keskustelua (Linkki Helsingin Sanomien juttuun). Tässä oma puheenvuoroni:

Puheenjohtaja, valtuutetut,

Vantaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön suunnitelmalla on erinomainen nimi: ”Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole. Ne tehdään.”

Nimi korostaa sitä, että hyvin harva epäkohta paranee laiskasti odottamalla. Senhän me politiikassa mukana olevat tiedämme ja juuri siksi olemmekin mukana. Yleensä vaaditaan suunnitelmallisuutta, tavoitteita, vanhan ja totutun kyseenalaistamista. Muuten mikään ei muutu.

Suomessa kuntapolitiikka oli pitkään pääsääntöisesti miesten harrastus ja olisi varmaan vieläkin, ellei vuonna 1995 olisi tullut voimaan 40 prosentin sukupuolikiintiö päätöksentekoelimissä, joiden jäseniä ei äänestetä yleisillä vaaleilla.

Jos tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioihin ei aktiivisesti kiinnitetä huomiota, niin mikään ei muutu. Tämän päivän esityslistalla on sopivasti ainakin kaksi muutakin päätöskohtaa, jotka liittyvät tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyöhön, nimittäin henkilöstökertomus, jossa mainitaan naisen euron yhä olevan Vantaalla 88 senttiä sekä valtuustoaloite tehtävänimikkeiden neutralisoinnista.

Joku saattaa kysyä, miksi käyttää suuria summia rahaa siihen, että esimerkiksi sana esimies muutetaan kaikissa dokumenteissa esihenkilöksi, eihän se muuta mitään. Kyllä muuttaa. Se muuttaa perinteistä ajattelutapaamme sukupuolten työnjaosta. Ja se kyseenalaistaa käsitystämme kaksinapaisesta sukupuolijaottelusta.

Se, että naisen euro yhä on Vantaallakin vain 88 senttiä, kertoo myös epätasa-arvosta. Usein miesvaltaisten alojen työ on rahalla mitattuna arvokkaampaa kuin naisvaltaisten alojen. Miksi, pohditaan sitä kohdassa henkilöstökertomus.

Meillä luottamushenkilöillä on suuri merkitys tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä, sillä syrjintää on monenlaista ja sitä tapahtuu, vaikka ei olisi tarkoitus toimia syrjivästi.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys. Niiden toteutuminen vaatii jatkuvaa tarkastelua ja järjestelmällisiä toimia ja usein myös aiempien vuosikymmenten toimintatapojen, totuuksien, sanojen ja hokemien kyseenalaistamista. Ja hyvin usein myös peiliin katsomista.

Kiitos

Petikonhuipun käyttö maanläjiykseen jatkuu vielä 20 vuotta – suuri pettymys

Vantaan kaupunki tiedotti tänään, että Petikonhuipun käyttö maanläjityspaikkana jatkuu vielä 20 vuotta. Tämä on ainakin minulle suuri pettymys.

Aluehallintovirasto myönsi Vantaan kaupungille luvan laajentaa maanvastaanotto ja -läjitystoimintaa ja jatkaa kallionlouhintaa Petikonhuipulla seuraavien 20 vuoden ajan. VÄLIAIKAISEKSI toiminnaksi tarjoitettu maanläjitys on kestänyt jo 33 vuotta ja jatkuu vielä 20 vuotta.

Kirjoitin asiasta 15.2.2020 Vantaan Sanomiin. Linkki.

15.11.2021 puhuin asiasta valtuustossa, kun käsittelimme aloitteita kuntoportaiden rakentamiseksi. Linkki.

Petikonhuippua ympäröivät luonnonsuojelualueet ja Natura-alue. Sekä vanhassa että uudessa yleiskaavassa alue on urheilu-, virkistys ja ulkoilualuetta, mutta 2007 yleiskaava on mahdollistanut alueella määräaikaisen maanläjityksen. Määräaikaisuus on kestänyt jo yli 30 vuotta. Kaupunki haki keväällä 2021 uutta lupaa maanläjityksen jatkamiseksi vielä 20 vuotta eteenpäin. Ympäristölautakunta oli sitä mieltä, että lupa olisi syytä antaa vain 10 vuodeksi ja että sinä aikana olisi syytä etsiä maanläjitykselle muita mahdollisia paikkoja.

Opiskelijat töihin! – vai ei kuitenkaan?

Hallitus nosti opintotuen tulorajoja pysyvästi. Opiskelijat voivat nyt entistä paremmin käydä töissä opintojensa ohella. Loistavaa, vai ei kuitenkaan?

Tarja Tuononen tutki väitöksessään (2019) Helsingin yliopistosta valmistuneita ja heidän työelämävalmiuksiaan ja työllistymistään. Tuonosen mukaan kohtuullinen määrä työtä – alle 20 tuntia viikossa – ei hidastanut opintojen etenemistä. Ainoastaan kokopäiväinen työssäkäynti hidasti opintoja.

–Hieman yllättäen ne opiskelijat, jotka eivät tehneet lainkaan töitä eivät eronneet opintopistekertymissä opiskelijoista, jotka työskentelivät alle 20 tuntia tuntia viikossa, Tuononen kertoo.

Oma kokemukseni opettajana vahvistaa tätä tutkimustulosta. Maltillinen työssäkäynti voi aikatauluttaa opintoja ja tehostaa opiskelijan ajankäyttöä. Mutta.

Liian moni, erityisesti nuori opiskelija, antaa työnteolle enemmän kuin pikkusormensa ja opiskelu alkaa kärsiä: luentojen ajat eivät sovikaan, koska juuri silloin on töitä. Ryhmätöiden tekemiseen ei riitäkään aikaa. Yksilötyötkin jäävät palauttamatta, koska pitikin hoitaa vielä yksi työvuoro. Palkan tuoma elintason nousu houkuttelee enemmän kuin osaamisen kehittäminen. Riittää, että selviää rimaa hipoen. Lopputuloksena voi olla, että on tutkinto, mutta ei osaamista. Ja sitten jää jumiin töihin, jotka opiskeluaikana toivat rahaa, mutta eivät mahdollistakaan etenemistä.

Moni huutaa ratkaisuksi yhä yksilöllisempiä opintopolkuja. Idea on hieno, mutta toteuttaminen vaatii rahaa, enkä usko millään yliopistolla tai ammattikorkeakoululla sellaista rahamäärää olevan. Opettajat eivät ole yksityisopettajia.

Oman alan töiden tekeminen opiskeluaikana on varmasti ihan viisasta. Pulmana ovat ne, jotka tekevät opintojensa ohella ”hanttihommia” eli töitä, jotka eivät liity heidän opintoihinsa. Ongelmaksi työt koituvat, kun ne alkavat haitata opintoja ja opiskelija tyytyy suoriutumaan juuri ja juuri, vaikka hänellä saattaisi olla mahdollisuus paljon parempaan.

Korkeakoulujen rahoitus perustuu suoritettujen tutkintojen määrään. Korkeakoulujen on tuotettava tutkintoja, jotta saavat rahoitusta. Tutkintoja syntyy, kun päästetään kaikki rimaa hipovat tai riman alittaneetkin läpi. Laadusta ja osaamisesta viis.

Tämä on aivan karmea noidankehä. Kaksi vuotta sitten Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio kirjoitti Helsingin Sanomissa erittäin tärkeästä aiheesta ”Suomen yliopistoja vaivaa keskinkertaisuus” (HS 4.3.2020). Vastasin hänelle Opettaja-lehdessä 12.3.2020. Lue linkeistä lisää.

Olen ehdolla jatkokaudelle OAJ:n valtuustoon – miksi?

Pyrin kolmannelle kaudelle OAJ:n valtuustoon. Olen ehdolla OAJ:n ammatillisten opettajien listalta numerolla 11. Olen kerännyt kaikki valtuustokauden 2018-2021 valtuustossa pitämäni puheet ja tekemäni ponnet yhteen. Voit lukea ne tästä.

Menneet ovat menneitä ja uudelle valtuustokaudelle on aina oltava uusia tavoitteita: Ajettavia asioita on paljon, mutta ainakin seuraavia yritän saada parempaan kuntoon tavalla tai toisella. Matkan varrella tulee varmasti myös uusia asioita, joihin on syytä reagoida.

  • järjestörakenteen yksinkertaistaminen (erityisesti OAO, jonka yhdistysrakenne on 90-luvulta).  Siten mahdollistamme paremman edunvalvonnan ja alhaisemman jäsenmaksun. Eli ei erillisiä valtakunnallisia yhdistyksiä (AKOL, AO, KEA, KSOLLI, SKO, SMOL ja TOOL) vaan yksi OAO, jossa on esim. kolme jaostoa (amk, ammatillinen toinen aste ja muut)
  • paikallisten järjestelyerien avoimuus
  • opettamisen arvostus 
  • lainsäädännön noudattaminen (mm. se, että amk-lain mukaan amkien toiminnan tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa. Mikäli voittoa kuitenkin kertyy, on se käytettävä amk-toiminan kehittämiseen)
  • tekijänoikeudet (erityisesti sähköinen materiaali)

Blogini ja lehtikirjoitukseni hakusanalla koulutus”: (klikkaa auki painamalla koulutus-kohtaa, mukana noin 70 blogitekstiä/lehtikirjoitusta)

Blogini ja lehtikirjoitukseni hakusanalla ”ammatillinen koulutus”: (klikkaa auki painamalla ammatillinen koulutus -kohtaa, mukana noin 30 blogia/lehtikirjoitusta)

Opettaja-lehden numeroon 16/2020 pääsin kertomaan mielipiteeni OAJ:n järjestörakenteesta. Lue linkistä.

Sähköinen ennakkoäänestys pidetään 28.02.2022 – 14.03.2022 ja sähköinen äänestys/uurnavaali 4. – 5.4.2022 Vaalien tulos julkistetaan 8.4.2022. Äänioikeutettuja ovat kaikki OAJ:n jäsenet.

Oppivelvollisuuden laajentaminen on onnistunut uudistus

Sipilän-Stubbin/Orpon hallitus (2015-2019) leikkasi ammatillisesta koulutuksesta noin 200 miljoonaa. Lähes 1 000 ammatillista opettajaa sai potkut. Puhumattakaan muista leikkauksista. Se oli ankeaa aikaa.

Marinin hallitus toteutti 1.8.2021 oppivelvollisuuden laajentamisen. Uudistus oli välttämätön, koska noin joka kuudes nuori jokaisesta ikäluokasta jäi ilman II-asteen tutkintoa. Vaarana oli, että he syrjäytyisivät yhteiskunnasta kokonaan. Tilastot kertoivat, että koulutuksen ulkopuolella olevista alle 18-vuotiaista nuorista neljä viidestä oli myös työelämän ulkopuolella. Suomessa oli noin 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta, joilla ei ollut II-asteen tutkintoa.

Toisen asteen tutkinnon suorittaneella miehellä on kuusi vuotta pidempi työura kuin pelkän peruskoulun suorittaneella, naisilla ero on 10 vuotta. Pelkän perusasteen suorittaneiden mahdollisuudet saada työtä heikkenevät jatkuvasti, sillä yhteiskunnassa on yhä harvemmin tarjolla töitä pelkän peruskoulun suorittaneelle. Koulutus myös lyhentää työttömyysjaksoja ja mahdollistaa siirtymisen työstä ja ammatista toiseen.

Kokoomus vastusti oppivelvollisuuden laajentamista, aivan kuin se vastusti aikoinaan peruskoulua. Kokoomuksen kansanedustajat ja sivistysvaliokunnan jäsenet Risikko, Multala ja Sarkomaa sanoivat, että ”Oppivelvollisuus on hallitukselle puhtaan ideologinen tavoite, jolle ei löydy kasvatustieteellistä tutkimusnäyttöä”. (Verkkouutiset 17.6.2020)

Tällä hetkellä näyttää, että kokoomus oli väärässä.

Lähes 60 000 nuorta päätti keväällä 2021 peruskoulunsa. Marraskuussa 2021 heistä vain 600 oli ilman opiskelupaikkaa ja 170 oli jättänyt opintonsa kesken. Vuotta aiemmin ennen lakimuutosta ilman opiskelupaikkaa oli noin 2 700 nuorta. (YLE 14.1.2022)

Valtiovarainministeriö laski, että jo perusasteen varaan jäävien nuorien väheneminen 8 prosenttiyksiköllä/ikäluokka nostaisi työllisyysastetta yli 1,5 %-yksikköä.

Hallituksilla on väliä. Marinin hallituskaudella ammatillisen koulutuksen nimellisrahoitus on noussut noin 280 miljoonaa euroa. Erityisesti opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen on suunnattu noin 80 miljoonaa, mikä on mahdollistanut noin tuhannen henkilön lisäyksen. Samalla sillä on paikattu edellisen kauden leikkauksia. (HS 18.1.2022)

Valtiovarainministeriön laskelmia oppivelvollisuuden laajentamisen työllisyysvaikutuksista

Vanhusten hoiva ei voi olla bisneksen armoilla

”Kun kokoomus oli hallituksessa, ei vanhuspalveluita laitettu kuntoon, ei ihmisten peruspalveluita laitettu kuntoon, nyt me olemme lähteneet tätä työtä tekemään ja tämä etenee kuin juna”, totesi Sanna Marin Petteri Orpolle YLEn aluevaalitentissä.

Ja niinhän se on, Marinin hallitus on tehnyt aivan valtavan paljon: saanut aikaan hoitajamitoituksen, soteuudistuksen, tehnyt esityksen hoitotakuusta ja esitellyt vanhuspalveluiden toisen osan.

Meistä jokainen muistaa kolmen vuoden takaiset tapahtumat yksityisessä Esperi Caren Ulrika-hoivakodissa Kristiinankaupungissa. Vanhusten perushoito ei ollut asianmukaista: haavahoitoja ei ehditty tehdä, suihkutuksia ehdittiin hoitaa vain kerran viikossa, lääkehoidossa tapahtui lukuisia virheitä jne. Henkilökuntaa oli yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Esperi Care oli vain jäävuoren huippu. Ongelmakohteita tuli jatkuvasti lisää. Erityisen paljon ongelmia oli yksityisissä hoivakodeissa. Ylen A-studio selvitti vuoden 2019 alussa Esperin, Attendon ja Mehiläisen hoivakotien toimintaa, koska ne olivat suurimmat yksityiset toimijat hoivabisneksessä. Tiedot pohjautuivat aluehallintovirastojen hoivakoteihin tehtyihin valvontapäätöksiin vuosilta 2016–2018. Yli puolet kaikkiaan 78 valvontapäätöksestä velvoitti korjaamaan jotakin epäkohtaa tai epäkohtia.

Yhä usemman yksityisen vanhusten hoivakodin ongelmina oli, että lääkehoitoon osallistuneilla henkilöillä ei ollut asianmukaisia lupia, osaa työntekijöistä ei ollut terveydenhuollon ammattirekisterissä, hoivakodissa oli likaista ja asukkaita oli kohdeltu kaltoin. Vakavin asia oli kenties se, että asiakasturvallisuus oli vaarantunut, koska työntekijöitä ei ollut tarpeeksi: työvuoroissa oli toisinaan vain yksi työntekijä, vaikka hoivakodissa on 30 asukaspaikkaa. Työvuorolistaalla saattoi olla hoitajia, joista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Suomen kieleen kehittyi uusi sana: haamuhoitaja, jolla tarkoitettiin työntekijää, joka oli merkitty työvuorolistaan, mutta joka ei todellisuudessa ollut työvuorossa paikalla.

Rikkana rokassa olivat vielä uutiset, joissa kerrottiin, että suurten terveysjättien voitot valuivat veroparatiiseihin, eivätkä jääneet hyödyttämään yhteiskuntaamme.

Sipilän- Orpon -hallituksen tavoitteena oli leikata vanhustenhoidosta 70 miljoonaa euroa. Tavoitteena oli laskea vanhusten ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoitusta 0,5:stä 0,4 :ään. Tästä aiheutui voimakas julkinen keskustelu, eikä sitä toteutettu. Sitä huolimatta Sipilän-Orpon hallitus teki yli 30 miljoonan euron leikkauksen vanhustenhoitoon.

Kokoomusta ei kiinnostanut vanhusten hyvä hoiva pätkän vertaa. Oleellisempaa oli valmistautua Sipilän-Orpon suunnittelemaan soten markkinatalousmalliin ja miehittää kaikki suuret hoivayhtiöt kokoomuslaisilla.

”Kun kokoomus oli hallituksessa, ei vanhuspalveluita laitettu kuntoon, ei ihmisten peruspalveluita laitettu kuntoon, nyt me olemme lähteneet tätä työtä tekemään ja tämä etenee kuin juna”.

SOTE on paljon enemmän kuin lääkäriin pääsy

Hyvinvointialueelle kannattaa valita päättäjiä, jotka ovat valmiita uudistamaan vanhoja tapoja toimia. Uudessa sotessa on kyettävä parempaan kuin turvaamaan lääkäriin pääsy, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys.

Jotta sotesta tulisi parempi kuin ennen, niin meidän on pystyttävä tunnistamaan ne ihmiset, jotka tarvitsevat paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Useiden tutkimusten mukaan 10 % sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista aiheuttaa noin 80 % kustannuksista. Nämä ihmiset pitäisi löytää ja taata heille yhden luukun periaate ja katkeamaton hoitoketju.

Tarvitsemme omalääkärimallin, jossa lääkärin tukena on moniammatillinen tiimi – lääkäri ei nimittäin aina ole oikea ammattilainen ratkaisemaan ongelmia. Esimerkiksi selkäsairauksista vain noin 10 %:iin löydetään selkeä lääketieteellinen syy. Varsinkin tuki- ja liikuntaelinsairauksissa potilas saa usein paremman hoidon fysioterapeutilta, osteopaatilta ja joltakin muulta ihmiskehon tuntijalta kuin lääkäriltä.

Meidän tulee satsata entistä enemmän terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Ihmisiä täytyy auttaa pitämään huolta itsestään ja kannustaa terveellisiin elintapoihin. Se on pidemmän päälle ainoa tapa estää sairaanhoitokustannusten nousu. Mielenterveys- ja päihdeongelmiin sekä elämänhallinnan ongelmiin on saatava ajoissa apua.

Soteuudistuksen paras aika on juuri nyt. Kaksi koronavuotta ovat opettaneet potilaat käyttämään digitaalisia palveluja, jopa vaatimaan niitä. Moniin ”helppoihin” sairauksiin, kuten silmä- tai korvatulehduksiin saa kokemuksenikin mukaan hyvän avun verkkolääkärin vastaanotolla. on oiva mahdollisuus tehdä asiat paremmin kuin ennen.

Terveys on kalleinta, mitä meillä on. Soteuudistus on oiva mahdollisuus tehdä asiat paremmin kuin ennen.

270 blogia, 100 mielipidekirjoitusta

Lähdin mukaan politiikkaan vuonna 2012. Kymmenen vuoden ajan olen kirjoittanut sekä blogeja että mielipidekirjoituksia lehtiin.

Jos en aivan väärin laskenut, niin blogeja on 270 kpl ja mielipidekirjoituksia lehtiin 100 kpl.

Näitä lukemalla saat varmasti käsityksen siitä, millainen poliitikko olen – ei tarvitse äänestää summamutikassa eikä arvailla mielipiteitäni.