Valtuutetut Sainio (sd) ja Kaira (kok) esittävät keinoja Vantaan kaupungin talouden tasapainottamiseksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta (VAKE) saamiensa vinkkien perusteella (VS 13.5.).
Kaupunki ja VAKE eivät kuitenkaan ole täysin vertailtavissa keskenään, sillä niiden tulonmuodostus on hyvin erilainen: hyvinvointialue saa tulonsa valtiolta ja summa on laskettavissa etukäteen. Kun väestömäärä kasvaa, VAKEn rahoitus yleensä lisääntyy. Kaupungin tilanne on kokonaan toinen, sillä tärkein tulonlähde ovat Vantaalta kerättävät verot: kunnallisvero, kiinteistövero ja yhteisövero. Kaupungin tulot voivat vähentyä, vaikka väestömäärä lisääntyy – ja juuri niin on käynyt, koska työttömyys on ennätyskorkealla, rakentaminen vähäistä ja yritykset ahtaalla.
Erityisesti Vantaan kunnallisveron tuotto sekä työttömyyden hoidon kustannukset ovat tällä hetkellä vaikeasti ennustettavissa korkean työttömyyden vuoksi. Valtuusto päätti vuoden 2026 budjetista marraskuussa, mutta jo nyt näyttää siltä, että kunnallisverotuloennusteet alittuvat 20 miljoonalla ja työttömyyden hoitomenot ylittyvät 10 miljoonalla.
Kaupungin vuoden 2025 tilinpäätös oli 79 milj. alijäämäinen. Kaupunkia rasittivat erityisesti ns. työttömyyden sakkomaksut, joihin kului 50 milj. euroa. Vantaalle suuri pettymys oli se, että maan hallitus ei kyennyt tekemään valtionosuusuudistusta – sen vaikutus olisi ollut Vantaalle 19 miljoonaa euroa lisää tuloja vuodessa.
Olemme koko alkuvuoden käyneet tiheällä kammalla läpi taloutta. Tiukka menokuri on jo päällä ja edessä on investointien karsiminen ja lykkääminen. Kaupungin puolella pelkkä menokuri ei tosin riitä: on pidettävä huoli myös siitä, että syntyy uutta elinvoimaa ja sen myötä verotuloja.
Hyvinvointialue on kaupungille tärkeä yhteistyökumppani. Toivonkin, että VAKE auttaa kaupunkia vaikeassa tilanteessa: osallistuu entistä enemmän ennaltaehkäisevään työhön, hoitaa kuntoon työttömien työkykyarvioinnin, terveystarkastukset, miettii yhdessä kaupungin kanssa mm. päihdepalveluiden sijoittamista, jotta kaupunkikeskustojen ongelmat eivät lisäänny, paneutuu lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin.
Yhteistyötä on myös hyvistä käytänteistä oppiminen – siihen kaupunki on aina valmis. Mutta hyvinvointialueen ja kaupungin talouden vertailu ei ole mielekästä, sillä niiden tulopohja ja menorakenne ovat kovin erilaiset.












