Olen suuri ammattiyhdistysliikkeen ystävä. Mielestäni palkkatulostaan elantonsa saavan kannattaa kuulua liittoon, sillä joukkovoima antaa parhaan turvan työelämässä.
En kuitenkaan aina ole tyytyväinen nykyisen ay-liikkeen tapoihin tehdä asioita. Suhmuroinnin aika pitäisi olla ohitse. Edunvalvonnan ja henkilövalintojen pitäisi perustua avoimuuteen.
Olen OAJ:n valtuutettu. Luin tiedotusvälineiden juttuja Akavan puheenjohtajavaalista ja tunsin myötähäpeää. OAJ:n valtuusto kokoontui 17. – 19.8. Pidin ainoana valtuutettuna puheen asiasta, mutta ilmeisesti en ollut ainoa, joka asian olisi halunnut nostaa esille, sillä sain kuuluvat aplodit.
Tässä puheeni OAJ:n valtuustossa:
”Akavan puheenjohtajavalinta on puhuttanut jäsenistöämme muuallakin kuin somessa. En ota kantaa siihen, minkä elimen tehtäviin OAJ:n kannan muodostaminen kuuluu, sillä kukin varmasti löytää omaa kantaansa vahvistavan kohdan OAJ:n säännöistä tai vakiintuneista tavoista. Tosin sääntöjen ja toimintatapojen tulee olla niin yksiselitteiset, ettei monitulkintaisuutta voi syntyä.
Otan asian esille OAJ:n julkisuuskuvan kannalta. Oli totuus mikä tahansa, niin julkisuus voi olla raakaa.
Tiedostusvälineet uutisoivat, että OAJ:n hallitus ei pyytänyt kuultavakseen toista ehdokasta vaan oli päättänyt kantansa etukäteen. Tämän uutisen jäsenemme lukivat ja kuulivat – ja ihmettelivät. Menettelyhän ei kuulosta tasapuoliselta.
Jos OAJ haluaa pitää vanhat jäsenensä ja olla houkutteleva myös uusille, nuorille jäsenille, niin ei riitä, että strategiassa ilmoittaa toimivansa demokraattisesti ja moniäänisesti. Sen on näyttävä jokaisessa päätöksessä. Pienikin merkki Hyvä veli –verkostosta tai rakenteellisesta korruptiosta on vaarallinen. Ay-liikkeen kimppuun hyökätään riittävästi ulkoapäin, ei meidän pidä omilla toimillamme antaa lisäsyytä siihen.
Haluan uskoa ja luottaa siihen, että OAJ noudattaa avoimuutta ja hyvää hallintoa sekä omassa toiminnassaan että niiden organisaatioiden toiminnassa, joissa OAJ:llä on edustus ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, miltä toimintamme näyttää julkisuudessa. Niin on, miltä näyttää.”
