Yksi nuorena hankittu koulutus ei riitä koko työuran ajaksi. Jokaisen osaaminen tarvitsee päivitystä. Sitä paitsi koulutus lisää motivaatiota ja antaa aivan uusia eväitä työn tekemiseen, uran vaihtamiseen ja työuran jatkamiseen mahdollisimman pitkään.
Olen yhä vieläkin kiukkuinen sitä, että Orpon hallitus lakkautti aikuiskoulutustuen ilman että tarjosi tilalle mitään muuta mallia. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen kavensi aikuisten mahdollisuuksia päivittää ja täydentää osaamistaan, toteuttaa unelmiaan. Huvittavinta on se, että tuen lakkauttaminen ei tuonut yhtään lisää rahaa valtion budjettiin, sillä tuki rahoitettiin työnantajan ja työntekijän maksamilla työttömyysvakuutusmaksuilla.
Orpon hallitus kertoi aikuiskoulutustuen olleen hyvätuloisten huvia. Se ei pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen mukaan tukea hyödynsivät ahkerimmin ne, jotka ansaitsivat alle mediaanipalkan. Mukana oli paljon sotealan, varhaiskasvatuksen ja opetusalan ammattilaisia.
Täysiaikaisesti opiskellessa keskimääräinen aikuiskoulutustien määrä oli vuonna 2024 1 489 e/kk. Aikuiskoulutustukea sai vuositasolla noin 30 000 ihmistä. Työllisyysrahaston tutkimuksen mukaan aikuiskoulutustukea käytettiin työuran turvaamiseen: työkyvyn säilyttämiseen tai uralla etenemiseen. Tukea käytettiin erityisesti alanvaihtoon tai tutkinnon korottamiseen sellaisilla aloilla, joilla tutkinto on edellytys työnsaannille. Esimerkiksi erityisopettajista noin puolet hankki tehtävän vaatiman lisäkelpoisuuden aikuiskoulutustuella.
Minusta me tarvitsemme aikuiskoulutustuen tapaisen mallin jatkossakin, jotta ihmisillä on mahdollisuus muutokseen.
SDP:n puoluesihteeri on jo tuonut esille, että jos ja kun SDP on tulevassa hallituksessa, niin ”Sdp:n vaatimuslistalta löytyy myös hallituksen lakkauttaman aikuiskoulutustuen tuominen uudistettuna takaisin, painottuen erityisesti työvoimapula-aloille.” SDP:n vaihtoehtobudjetissa vuodelle 2026 kerrotaankin jo ajatuksia siitä, mitä tuki voisi olla. En käy tässä läpi yksityiskohtia, löydätte ne vaihtoehtobudjetista, mutta tämä SDP:n malli aikuiskoulutustuesta helpottaisi työvoimapulaa aloilla, joilla kasvu on nopeaa, ja samalla vahvistaisi ihmisten mahdollisuuksia pysyä työelämässä ja siirtyä sujuvasti uusiin tehtäviin ilman työttömyysjaksoja.
Aikuisten mahdollisuus päivittää osaamistaan on välttämättömyys, sillä jo nykytutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista on vaihtanut alaa vähintään kerran. Ja uskon, että se vauhti kiihtyy, ei hiljene.
21.1.2026 Hesarissa oli juttu Uusi työ, parempi elämä, jossa kolme ihmistä, iältään 49, 50 ja 43 kertoi uranvaihdostaan. Yksi oli vaihtanut perämiehestä catering-yrittäjäksi, toinen graafikosta mobiiliasentajaksi ja kolmas, nimeltään Toni puhelinmyyjästä äidinkielenopettajaksi. Hän kertoo, kuinka yläkoulu sujui rallatellen eikä mikään muu kiinnostanut kuin kitaransoitto. Paperit eivät riittäneet lukioon, valinta oli ammattikoulun kokkilinja. Päivääkään hän ei tehnyt kokin töitä, vaan päätyi tehdastöihin. Kokosi jääkaappeja, jääkiekkomailoja, leikkasi lihaa ja kasasi ikkunoita. Yhtenä maanantaina hän seisoi ikkunan karmit käsissään ja ajatteli, että jotakin muutakin voisi tehdä. Hän ajautui puhelinmyyjäksi, kunnes juoksulenkillä keksi, miksi haluaa: äidinkielenopettajaksi. Ja sellainen hänestä tuli.
Toni nostaa esiin opintovapaan ja aikuiskoulutustuen, joita ilman uranvaihto ei olisi hänelle onnistunut. Hänen mielipiteensä on, että aikuiskoulutustuen poistaminen sulki näköaloja. Olen Tonin kanssa täysin samaa mieltä. Aikuiskoulutustuen palauttamisella saadaan tuottavia ja hyvinvoivia työntekijöitä ja ihmisille uusia näköaloja. Kiitos.
