3.3. valtuusto venyi kovin pitkäksi, lähelle puolta yötä. Yksi venymisen syistä oli innokas keskustelu Vantaan elinvoimaohjelmasta. Alla minun puheenvuoroni asiaan ja liitteenä elinvoimaohjelma.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja muut kuulijat
On hyvä, että elinvoimaohjelmaa ei ole laadittu pelkästään elinkeinoelämän lähtökohdista, vaan että mukana on myös työllisyys ja koulutus. Sisältö on totta kai tärkeämpi kuin nimi, mutta onneksi ohjelman nimenä ei ole EVO, VEVO, ELO, VELO eikä mikään muukaan lyhenne.
Muutamia kommenttejani ohjelmasta:
Valtuutettu Juurikkala kysyi torstain valtuustoinfossa ikuisuustavoitteesta, joka elinvoimaohjelmassa on lupauksena 4 ”Vantaa kehittää kohtuuhintaisen asumisen mallin yhdessä rakentajien ja muiden kumppaneiden kanssa”. Tämä on vaativa lupaus ja on rohkeaa kirjoittaa se ylös. Enkä seuraavalla halua lainkaan masentaa vaan kannustaa toteuttamaan lupauksen.
Helmikuun alussa uutisoitiin, että vuokrat nousivat Vantaalla muuta maata enemmän. Koko maassa vuokrat nousivat 3,5 %, Vantaalla 5,4 %. Kovimmat korotukset olivat pienissä vuokra-asunnoissa eli yksiöissä ja kaksioissa.
Tammikuun alussa uutisoitiin valtion ja Helsingin seudun kuntien MAL-sopimuksesta eli maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksesta. Sopimuksen mukaan joka vuosi Helsingin seudulle rakennetaan 12 000 asuntoa. Jokaiselle kunnalle on annettu tavoitteet ja viidenneksen asunnoista pitäisi olla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Espoon tavoitteena oli 2 500 asuntoa, niitä rakennettiin 2552. Vantaa jäi tavoitteestaan 15 %. Uusia asuntoja olisi pitänyt valmistua 2 000, niitä valmistui 1 700. Kohtuuhintaisia, valtion tuella rakennettuja asuntoja Vantaalla valmistui 400, kun tavoite oli 500.
Omakotitontteja on tavoitteena luovuttaa 100, mutta siihen tavoitteeseen ei ole päästy. Tavoitteeseen pääseminen vaatii resursseja maanhankintaan, kaavoitukseen ja kuntatekniikan rakentamiseen. Onko näitä resursseja, kun samaan aikaan kuitenkin toteutetaan talous- ja velkaohjelmaa?
Jos tarjontaa on vähemmän kuin kysyntää, niin hinnoilla on tapana nousta.
Kysyin itse torstain valtuustoinfossa, kuinka elinvoimaohjelma vastaa siihen haasteeseen, että vieraskielisten osuus kaupungin väestöstä kasvaa nopeasti ja ulkomaalaistaustaisten henkilöiden työllistyminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ns. kantaväestön. Saamassani vastauksessa vastuu sysättiin valtiolle. Olen asiasta eri mieltä. Tällä hetkellä vieraskielisten osuus kaupungin väestöstä on noin 11 %, vuonna -17 noin 15 % ja vuonna -30 arviolta 23 %. Työikäisten määrän kasvu Vantaalla perustuu yksinomaan vieraskielisen väestön kasvuun. Maahanmuuttajataustaisten työttömyys on kuitenkin kaksin-kolminkertaista ns. kantaväestöön verrattaessa. Vieraskielinen väestö on Vantaalla nähtävä mahdollisuutena ja toivoisin tämän asian huomioimista elinvoimaohjelman toteuttamisessa.
Päivittäin Vantaalla käy töissä lähes 61 000 ihmistä, jotka asuvat muualla ja siten myös maksavat veronsa muualle. Tulovero on kaupungille kuitenkin tärkein tulonlähde, verotulot olivat vuonna -12 hieman alle 70 % kaikista tuloista. Ei se tuo meille rahaa, että meillä on 105 %:n työpaikkaomavaraisuus, ihmisten pitäisi myös asua täällä. Asuinpaikan valinta ei ole etenkään perheelle helppo asia, on muitakin tekijöitä kuin työpaikka, jotka vaikuttavat valintaan. Oleellisia ovat toimivat ja laadukkaat palvelut, viihtyisä ympäristö ja harrastusmahdollisuudet. Haastaisin virkamiesjohtommekin näyttämään hyvää esimerkkiä siinä, että Vantaalla voi asua ja maksaa veronsa tänne.
Elinvoimalupaus 5 kuuluu ”Vantaa nostaa kaupunkilaisten osaamistasoa pitkäjänteisellä ja yritysten muuttuvat tarpeet huomioivalla koulutuksella”. Itse puhuisin mieluummin yhteiskunnan muuttuvat tarpeet huomiovasta koulutuksesta, en pelkästään yritysten tarpeita huomioivasta koulutuksesta, sillä se on liian kapea tapa katsoa asioita. Ammattikorkeakouluista Vantaalla toimivat Metropolia ja Laurea, jotka ovat merkittäviä yhteistyökumppaneita lakisääteisen aluekehitystehtävänsä kautta. Toivon kaupungin ja molempien ammattikorkeakoulujen tiivistävän yhteistyötä. Kaupunki voisi yhä enemmän tilata esimerkiksi opinnäytetöitä amkeilta.
Esimerkkinä: Tutkin ELYn työttömyystilastoja. Uudellamaalla työttömyys lisääntyi tammikuusta -13 tammikuuhun -14 peräti 21 %. Uudellamaalla työttömyys lisääntyi suhteellisesti eniten terveydenhuolto- ja sosiaalialalla. Samaan aikaan kuitenkin myös avoimien työpaikkojen määrä terveydenhuolto- ja sosiaalialalla kasvoi. Vantaan tilanne lienee melko samanlainen kuin koko Uusimaan. Olisi mielenkiintoista ja hyödyllistä nähdä lukujen taakse. Miksi työttömyys sos- ja terveysalalla lisääntyy ja kuitenkin työpaikkojen määrä kasvaa. Onko kyse siitä, että palkkaus on kehnoa ja työ raskasta vai onko johtaminen huonoa vai yksilön alan valinta väärä. Mitä työpaikkoja avoimet työpaikat ovat? Tämäntyyppisistäkin asioista voisivat amkin opiskelijat tehdä vaikkapa opinnäytetöitään. Oleellista on tietenkin myös se, että opinnäytetyön tulokset hyödynnettäisiin kaupungin kehittämisessä.
Osaaminen ja työn vaatimukset muuttuvat useasti nopeammin kuin koulutus ehtii reagoida. Mekin kehittelemme vanhustenhoitoon yhä enemmän tietokoneperusteisia ohjelmia, joita vanhusten pitäisi kotoa käsin kyetä käyttämään. Mutta osaako esimerkiksi lähihoitaja käydessään vanhuksen kotona neuvoa ikäihmistä tietokonepulmissa tai pitäisikö hänen sitä osatakaan? Tulevaisuudessa se saattaa olla osa työnkuvaa, kukapa tietää ja siksi koulutuksenkin olisi hyvä reagoida ajoissa uusiin asioihin.
Elinvoimaa ei tuo pelkästään se, että meillä on runsaasti työpaikkoja ja hyvä yritysilmasto. Meidän täytyy luoda elinvoimaa myös ihmisille, huolehtia siitä, että vantaalaisilla on työtä, josta saatava palkka riittää elämiseen.
Kiitos Petra- ja Työraideprojekteille, joiden myötä on huomattu se, että vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset tarvitsevat henkilökohtaista neuvontaa työllistyäkseen, eivät pelkkiä nettipalveluita.
Sivulla 4 todetaan, että vuonna 2020 Vantaalla on 121 500 työpaikkaa, jossa kasvua vuoteen 2013 on peräti 14,5 %. Toivottavasti voimme silloin todeta myös sen, että v. 2020 vantaalaisista on työttöminä enää 4 %, vähennystä vuoteen 2013 6,5 prosenttiyksikköä ja että vantaalaisten koulutustaso on merkittävästi noussut, maahanmuuttajataustaisten kuntalaisten työllisyysaste on kantaväestön tasolla ja yritykset kilpailevat meistä yli 50-vuotiaista työntekijöistä.
