Demareita todellakin tarvitaan pitämään työntekijän puolta sekä Suomessa että EU-tasolla. Työntekijöiden asemaa on helppo kurjistaa talousvaikeuksien varjolla: Jokaisen odotetaan joustavan ja kantavan kortensa kekoon. Jokin aika sitten esillä olivat etenkin nuorille tehtävät nollatuntityösopimukset, joissa työntekijä sitoutuu työpaikkaan, mutta viikottainen tuntimäärä voi vaihdella 0 – 40 tuntiin. Mitään varmuutta säännöllisestä palkkatulosta ei ole työsopimuksesta huolimatta ja käsky tulla töihin voi tulla nopeastikin.
Muutama päivä sitten Helsingin Sanomat nosti esille ryhmäliikunnan ohjaajien kokemukset työoloistaan. Liikunta-alan työehdot ovat todella villit, sillä alalla ei ole olemassa työehtosopimusta: Jokainen neuvottelee palkansa itse. Ohjaajan palkka saattaa perustua siihen, kuinka monta osallistujaa ohjaaja saa houkuteltua tunnille. Sunnuntaikorvauksia maksetaan vain osittain ja sairastuneet ohjaajat joutuvat usein etsimään sijaisen itselleen. Kuntosaliyrittäjä siirtää kaiken yrittämisen riskin työntekijälle. Työnantajan mielestä asiat hoituvat hyvin ilman työehtosopimusta, joka vain ”toisi mukanaan kankeutta ja kaikki olisi pois liiketoiminnan kehittämisestä”.
Työaikapankit kuulostavat ideana loistavalta, mutta mikäli työnantaja haluaa käyttää niitä väärin, sekin on helppoa: ylityöt saatetaan laittaa pankkiin yhden suhteessa yhteen ja työaikapankkivapaita ei saakaan pitää tahtomanaan aikana, vaikka niin olisi ennalta sovittu.
Ammattikorkeakoulujen opettajia eivät koske vuosilomalainsäädännön määräykset. Mikäli opettaja vaihtaa työpaikkaa kesken lukuvuoden, ei hänelle makseta minkäänlaista lomakorvausta. Käsite vuosiloma on muuttunut käsitteeksi vapaajakso. Ja vapaajaksot tulevat, jos ovat tullakseen ja menevät, jos ovat mennäkseen. Sairastuminen ei niitä siirrä.
Ammattikorkeakouluissa on opetusta myös iltaisin ja viikonloppuisin. Työaikalainsäädäntö ei opettajia koske: vuorokaudessa voi olla opetusta klo 8 – 20 ja sama seuraavana päivänä, ellei itse pidä huolta siitä, että näin ei ole. Ei ole käsitteitä vuorokautinen ylityö tai viikoittainen ylityö. Ei ole edes käsitettä ylityö. Mikäli työtunteja tulee vuodessa yli 1 600, maksetaan niistä vain normaali tuntipalkka (kuukausipalkka kertaa 12 jaettuna 1600).
Ammattikorkeakoulun opettajien työehtosopimuksessa sanotaan, että vähintään 400 tunnin osalta opettaja voi itse päättää tekemänsä työn ajan ja paikan. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan aina ole. Aikaan ja paikkaan sitomatonta työtä aletaan rajoittaa määrittelemällä, että voit olla Seinäjoella, mutta et Tukholmassa. Voit olla Rovaniemellä, mutta et Tallinnassa. Jopa Opettajien Ammattijärjestö OAJ tulkitsee asian niin, että vaikka opettaja olisi kahden viikon aikana tehnyt kolmen viikon työt (120 t), täytyy hänen olla työnantajan käytettävissä myös kolmannella viikolla, ellei hänellä ole vapaajaksoa. Opettajalla on urakkatyö, mutta säännöllistä työaikaa tekevien velvollisuudet paikallaolosta.
Työntekijöiden oikeuksia polkevia esimerkkejä tulee nykyisin vastaan yhä useammin. Sääntelyn purkaminen ei saa tarkoittaa työehtojen ja työelämän pelisääntöjen heikennyksiä.
HS: Saleilla on villit työehdot
