Puhun sivistyksestä. Määrittelemme varmasti kaikki sivistyksen hieman eri tavoin, mutta sivistys on ainakin kasvatuksen ja koulutuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Suomalaisen sivistyksen perusta on koulutusjärjestelmämme. On hienoa, että OAJ on yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön ja opetushallituksen kanssa lanseerannut Sivistysakatemian, mutta toisaalta on murheellista, että tähän on tultu ja näin on pitänyt tehdä. Onko sivistyksen ja koulutuksen arvostus katoamassa ja jäämässä juhlapuheisiin?
Lukutaito on sivistyksen perusta. Suomalaisten 15-vuotiaiden nuorten lukutaito on heikentynyt kaikissa PISA-tutkimuksissa ja eniten sellaisilla nuorilla, jotka tulevat kaikkein huono-osaisimmista perheistä. Joka kymmenes nuori ei osaa lukea kunnolla, kun peruskoulu päättyy. Ammattioppilaitoksissa opettajan pitää lukea suomenkielisille opiskelijoille tehtävänantoja ääneen tallenteiksi, koska opiskelijat eivät enää ymmärrä kirjoitettua tekstiä. Lukutaito ei ole enää yhteiskunnassamme itsestäänselvä asia.
On hienoa, että opetusministerimme on asettanut kansallisen lukutaitofoorumin vastaamaan lukutaidon ja lukuinnon heikkenemiseen ja että foorumille annetaan toimintaansa miljoonan euron määräraha. Foorumin tehtävänä on laatia suuntaviivat lasten ja nuorten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiselle. Mutta riittääkö tämä yksi projekti ja miljoona euroa, kun pelkästään tällä hallituskaudella koulutuksesta viedään muutama miljardi?
Sivistystä on myös kielitaito ja toisten kulttuurien ymmärrys. Totuus on kuitenkin se, että kielivarantomme yksipuolistuu, vaikka maailma ympärillämme kansainvälistyy. Ruotsin kielen pakollisuus yo-kirjoituksissa poistui vuonna 2005. Jotkut halusivat silloin uskoa, että halu opiskella muita kieliä lisääntyisi. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Nuorten kielitaito on yksipuolistunut. Ylioppilastutkintolautakunnan tilastojen mukaan vuodesta 2007 vuoteen 2016 lähes kaikkien kielien kirjoittaminen on vähentynyt: lyhyen saksan ja ranskan kirjoittaneiden määrä noin 60 %, pitkän saksan ja keskipitkän ruotsin kirjoittaneiden lähes 70 %.
Uudessa korkeakouluvisiossa tavoitteena on, että vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon. Korkeakoulujen pitäisi olla Suomen parhaita työpaikkoja. Vuosi sitten Helsingin Yliopisto irtisanoi 370 henkilöä, Aalto 180, Itä-Suomen Yliopisto 55, ja lista jatkuu. Ammattikorkeakouluista on vuosien 2011 ja 2016 välillä vähennetty työntekijöistä noin 17 prosenttia. Opiskelijat ovat huolissaan, saavatko he ohjausta, onko kursseilla opettajia vai pelkkä tietokone. Jos nuorten osaamisen tasoa halutaan nostaa, korkeakoulujen henkilöstökehitys ei voi jatkua tällaisena.
Sivistys ei synny projekteissa, juhlapuheissa eikä yksittäisissä kärkihankkeissa, vaan pitkäjänteisellä systemaattisella työllä. Tarvitaan opetusta ja opettajia kaikilla asteilla varhaiskasvatuksesta yliopistoihin.
Esitykseeni sisältyy ponsi:
Hyväksyessään tämän ponnen valtuusto edellyttää, että OAJ tekee kaikkensa, että koulutuksen sisältöjä ei enää kavenneta ja että laaja-alaista sivistystä arvostetaan.
