Åbo Akademin liiketaloustieteen professori Alf Rehn laukoo tuoreimmassa Gasumin sidosryhmälehdessä (2/2013) suoria sanoja suomalaisesta osaamisesta. Hänen mielestään ”Olemme Suomessa jo tarpeeksi luovia ja meillä on jo tarpeeksi start-upeja, mutta olemme huonoja myymään ideoitamme maailmalle.” Kommunikaatio-osaamisemme on hänen mielestään heikkoa. ”Jos pystyisimme myymään ulos paremmin kaiken sen osaamisen, mitä meillä jo hallussamme on, meillä ei olisi mitään ongelmaa tässä maailmassa.” Rehn jatkaa, että suomalaisten nuorten ensimmäiset kesätyöt ovat yksinäisiä töitä: rikkaruohon kitkemistä tai mansikanpoimintaa. Tanskassa vastaavat kesätyöt ovat myymistä kioskissa, kahvilassa tai kaupassa.
Olen Rehnin kanssa aivan samaa mieltä. Meillä ei valitettavasti edes ole tarjolla nuorille riittävästi myyntitöitä, koska kaupoista on poistettu palvelutiskit ja kahviloissa ja ravintoloissa on itsepalvelu. Ei ihme, että meiltä puuttuu taito myydä ja ottaa asiakas huomioon. Kävin huhtikuussa Kööpenhaminassa ja toukokuussa Lontoossa. Ei minun tarvinnut pienessäkään kahvilassa tai ravintolassa jonottaa itsepalvelutiskillä. Sain seurustella pöydässä matkakumppanini kanssa ja vaatimattomimmissakin paikoissa oli pöytiintarjoilu. Eilen kävin Kaivopuiston rannassa kahvilla. Aika kului itsepalvelutiskille jonottaessa. Kahvit, viinit, salaatit ja sämpylät oli itse kannettava pöytään, sitten kun niitä oli puoli tuntia jonottanut.
Työskentelen opettajana ammattikorkeakoulussa. Olen huolestunut opetuksen laadusta, siitä, että lähiopetus yhä useammin halutaan korvata etäopetuksella myös sellaisissa aineissa, joihin etäopetus ei sovellu, esimerkiksi kielissä. On kapea-alaista ajatella, että kielenopetus olisi vain kielen rakenteiden opettamista. Tosiasiassa se on kommunikoinnin opettamista, sitä, että uskaltaa kohdata asiakkaan tilanteessa kuin tilanteessa, sitä, että on halua ja osaamista jutella ja keskustella, olla kiinnostunut vastapuolesta, hänen elämästään ja tilanteestaan. Myyntityön opettaminen on samanlaista. Ei riitä, että osaa teorioita, on osattava käyttää niitä oikeassa elämässä, elävien ihmisten kanssa. On kyettävä aistimaan ja toimimaan asiakkaan pieniä signaaleja ymmärtäen ja tulkiten, asiakasta arvostaen. Sitä ei opi kirjoista.
Opiskelijoita on vietävä ulkomaille, heidän on päästävä käyttämään kielitaitoaan ja teoria-osaamistaan oikeissa kansainvälisissä tilanteissa. Virtuaalinen vierailu Second Lifen avattarella Lontoossa ei koskaan korvaa oikeaa elämystä. Koska kaikki opiskelijat eivät voi, halua tai uskalla lähteä vaihtoon tai töihin ulkomaille pitkäksi aikaa, olen jo useiden vuosien ajan vienyt liiketalouden opiskelijoita noin viikoksi Euroopan eri kaupunkeihin. Suunnittelemme opiskelijoiden kanssa yhdessä ohjelman: yritys- ja oppilaitosvierailuja sekä messuja. Matka on joka kerta elämys ja antaa opiskelijalle palavaa intoa sekä kielten opiskeluun että kansainvälistymiseen. Ennen kaikkea matka on tärkeä itseluottamuksen ja verkostoitumisen kannalta. Opiskelijat hoitavat kaiken: yhteydenotot, kiitospuheet, esitykset ja matkan jälkeiset kiitokset. Kullakin on vastuullaan oma päivänsä. Opettaja on mukana, mutta viimeisenä oljenkortena, mikäli jotakin yllättävää sattuisi. Hyvin valmisteltu viikko ulkomailla opettaa enemmän kuin kuukausi koulua kotimaassa.
