Koulutuksen puolesta – budjettipuheenvuoro Vantaan valtuustossa 2

14.11. 2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Koulutus on tärkein tehtävä, joka kunnalle jää mahdollisen sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen. Ammatillinen II-aste on tärkeä kunnan elinvoimaisuuden ylläpitäjä, siellä koulutetaan tulevat putkimiehet, kampaajat, autoasentajat, tarjoilijat, rakennusmiehet, kokit, lähihoitajat ja monet muut. Olen huolissani  II-asteen koulutuksen rahoituksesta ja opetuksesta.  Ongelma on valtakunnallinen, mutta vaikutukset näkyvät myös Vantaalla Variassa.

Budjetissa esitetään sitovaksi tavoitteeksi Varian keskeyttämisprosentin vähentämistä 14,5 %:sta 13 %:iin. Se on vaativa tavoite. II-asteen koulutuksen rahoituksesta vähennetään Suomessa ensi vuonna 190 miljoonaa, 12,5 %. Leikkauksia kohdistetaan tiloihin ja investointeihin, mutta niistä saatavat säästöt eivät riitä. Ensi vuonna irtisanotaan Suomessa jopa 1 600 ammattiopettajaa. Opiskelijat jäävät ilman opetusta ja ohjausta tilanteessa, jossa heille pitäisi laatia yhä yksilöllisempiä opintopolkuja. Monessa ammattioppilaitoksessa nuori saa opetusta enää kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Nuoren on helppo jäädä kotiin, jos opetusta ei ole joka päivä. Ammattikoulussa opiskelevalla nuorella voi olla opetusta vähemmän kuin eskarilaisella.

Tämä ei ole lainkaan Vantaan vika. Minusta on hienoa, että me Vantaalla ajattelemme nuoria ja satsaamme koulutukseen, mutta me emme kykene jatkossa paikkaamaan valtionrahoituksen aukkoja ja arvostuksen puutetta.

Ammattiopetuksen laadun eteen on Suomessa tehty todella paljon työtä ja ammattikoulu on noussut nuorille varteenotettavaksi vaihtoehdoksi lukiokoulutuksen rinnalle. Ammattioppilaitoksissa ei ole annettu ainoastaan ammattiopetusta, vaan opetettu myös ns. yleissivistäviä aineita – matematiikkaa, äidinkieltä ja vieraita kieliä. Näin on tehty mahdolliseksi se, että II-asteen ammatillisen tutkinnon suorittanut on voinut halutessaan jatkaa opintojaan korkeakoulussa. Hänellä on ollut jatko-opintokelpoisuus. Ennen näin ei ollut. Vielä 90-luvulla sillä, joka valitsi ”amiksen”, ei ollut mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Nyt me olemme pahimmassa tapauksessa palaamassa takaisin tähän vanhaan.  Teoriassa jatko-opintokelpoisuus säilynee, mutta todellisuudessa opiskelijalla ei kohta enää ole kykyjä suoriutua jatko-opinnoista, sillä yleissivistävät aineet integroidaan ammattiaineiden opetukseen hyvin vähäisillä tuntimäärillä. Esimerkiksi kielen opetusta on kolmen vuoden aikana 16 tuntia, sillä osaamisellako jatketaan opintoja korkeakoulussa?

Tämä ei ehkä ole oikea foorumi koulutuspoliittiselle puheelleni, mutta vetoankin teihin hallituspuolueiden edustajat, älkää ihmeessä tuhotko sitä, mikä tätä maata on vienyt eteenpäin – koulutusta ja sivistystä.

Kiitos.

Lähetä kommentti

  • %s ei julkaista