On iloinen uutinen, että Vantaan kaupunginhallitus ehdottaa, että kouluavustajia ei vähennetä ensi vuonna. Lopullisen päätöksen tekee kaupunginvaltuusto 19.11.
Toivottavasti moni katsoi MOTin ohjelman Koulut säästökurimuksessa. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa http://areena.yle.fi/tv/1373720 vielä jonkin aikaa. Alla lyhyt referaatti ohjelmasta, joka todella antoi ajattelemisen aihetta.
Ohjelman mukaan Suomen kouluissa on yhä useampia ja yhä nuorempia psyykkisesti sairaita lapsia. Yksittäisten oppilaiden raivokohtaukset ovat olleet yhä tavallisempia tämän syksyn aikana. Luotettavia tilastoja uhka- ja väkivaltatilanteista ei kuitenkaan ole. Espoossa opettajat ilmoittivat vuonna 2011 työsuojeluun 3028 uhka- tai väkivaltatilanteesta. Espoossa 20 oppilasta aiheutti 90 % vaaratilanteista. Eniten yksittäisiä ilmoituksia tuli 7-vuotiaista ekaluokkalaisista.
Ohjelmasssa esiintyvän luokanopettajan mukaan ”lapset eivät ole ongelma, vaan resurssit”. Kouluilla ei ole resursseja kohdata erityistukea tarvitsevia lapsia. Kun opettaja selvittelee väkivaltatilanteita tai kiistoja, omat oppilaat ovat sillä välin ilman opetusta. Kahdessa kolmasosassa Suomen kunnista päiväkodeissa on liian vähän kasvattajia, 40 %:ssa koululuokista ryhmäkoot ovat kasvaneet. Lasten ja lapsiperheiden palvelut ovat heikentyneet koko 2000-luvun ajan. Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön dosentti Matti Rimpelä toteaa ohjelmassa, että jos lapsella on diabetes, meillä on toimiva järjestelmä, mitä tehdä. Mutta jos lapsella on käytöshäiriö, järjestelmä ei toimi, vastassa on byrokratia.
Kunnat säästävät kouluista kaikkialla Suomessa. Vantaalla toteutetaan perusopetuksen toimenpideohjelmaa, jossa erityistä tukea tarvitsevia oppilaita siirretään lähikouluihin. Vantaalla on tähän saakka ollut erityiskouluja ja alueellisia erityisluokkia, joita nyt vähitellen ollaan lakkauttamassa. Vantaalla ei kuitenkaan ole lisämäärärahoja perusopetuksen toimenpideohjelmaan. Ohjelmassa haastateltu opettaja toteaa, että ”Jos erityistukea tarvitseva lapsi integroidaan yleisluokkaan ilman riittäviä tukitoimia, on se tietoinen heitteillejättö”. Dosentti Rimpelä mainitsee, että teollisuudessakaan ei tehdä niin, että tuotantolinja uudistetaan ilman että siihen investoidaan. Hän mainitsee, että kunnista on kadonnut hyvinvointitalouden osaaminen. Kehitetään kyllä erikseen lastensuojelua tai perusopetusta, mutta ei kehitetä lasten ja perheiden tukea kokonaisuutena. Hänen mielestään hyvinvointialueella kaikki toiminnot ovat investointeja jopa 50- 60 vuoden päähän.
Ohjelmassa kerrotaan Imatrasta, jossa lastensuojelun sekä ja lasten ja nuorten psykiatrian menot kasvoivat 2000-luvulla jopa 40 % vuodessa. Kaupungin oli pakko muuttaa toimintatapojaan: kaupunki palkkasi kuusi uutta perhetyöntekijää. Kaupungissa ei odoteta, että pienet pulmat kasvavat suuriksi ongelmiksi, vaan perhettä tuetaan jo varhaisessa vaiheessa. Imatralla on huomattu, että raskaiden palveluiden tarve on vähentynyt ja säästöjä on alkanut syntyä.
Minua pyydettiin pitämään ensi kuussa Helsingin mensalaisille esitelmä aiheesta ”Miten syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tulisi auttaa?”. Olen pyytänyt eri alojen asiantuntijoilta ja toimijoilta kommentteja, joita käytän omien elämänkokemusteni, koulutukseni ja työkokemukseni tukena pohdinnoissani: http://harrieerikäinen.fi/keskustelu.html/229?p=&c=
Koulujen säästöt ovat suoraa jatkumoa varhaiskasvatuksessa rakennettavalle aikapommille. Nuorten syrjäytymiselle altistavia tekijöitä on oletettavasti paljon, ja esim. tässä http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2010/10/01/31 parin vuoden takaisessa jutussa on otettu esiin joitain sellaisia, jotka ovat kasvua ja kehitystä vaarantavina läsnä jo varhaiskasvatuksen ammattilaisten ”asiakaskunnassa”.
Ylisuuret ryhmät, päiväkotien melutaso, oikea-aikaisen puuttumisen ja diagnosoinnin vaikeus ym. johtavat aggressiivisuuden lisääntymiseen ja heikentyneisiin sosiaalisiin taitoihin, jotka jo osaltaan ovat luomassa otollista pohjaa varhaiselle koulupudokkuudelle, tai viimeistään toisen asteen opintojen keskeyttämiselle. Tasoryhmien puute http://harrieerikäinen.fi/blogi/2012/04/04/71 ja henkilökunnan kuormittuminen tekevät mahdottomaksi luoda mielekkäitä ja haastavia tehtäviä niille lapsille ja nuorille, jotka tarvitsisivat lisää haasteita pitääkseen yllä motivaatiotaan ja keskittääkseen energiansa muuhun kuin pahantekoon ja häiritsemiseen. Aika ja resurssit menevät välttämättömän kanssa kipuiluun, järjestyksen ylläpitoon ja haastavimpien lasten mukana kuljettamiseen.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Tutustuin sivuihisi, kommentteihisi ja mielipiteisiisi. Kaikkea en ehtinyt vielä lukea, mutta jatkan.
Peruskoulumme on oikein hyvä luomus, mutta jotenkin alan kallistua ajatuksissani siihen suuntaan, että peruskoulua olisi uudistettava radikaalimmin kuin vain päivittämällä opetussuunnitelmia ja tuntijakoja. Kyse on tavoista ja halusta oppia koko elinikänsä. Olet oikeassa siinä, että moni ”häirikkö” on häirikkö vain siksi, että koulussa ei ole riittävästi mielekästä tekemistä.
Ulla
Minua pyydettiin pitämään ensi kuussa Helsingin mensalaisille esitelmä aiheesta ”Miten syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tulisi auttaa?”. Olen pyytänyt eri alojen asiantuntijoilta ja toimijoilta kommentteja, joita käytän omien elämänkokemusteni, koulutukseni ja työkokemukseni tukena pohdinnoissani: http://harrieerikäinen.fi/keskustelu.html/229?p=&c=
Koulujen säästöt ovat suoraa jatkumoa varhaiskasvatuksessa rakennettavalle aikapommille. Nuorten syrjäytymiselle altistavia tekijöitä on oletettavasti paljon, ja esim. tässä http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2010/10/01/31 parin vuoden takaisessa jutussa on otettu esiin joitain sellaisia, jotka ovat kasvua ja kehitystä vaarantavina läsnä jo varhaiskasvatuksen ammattilaisten ”asiakaskunnassa”.
Ylisuuret ryhmät, päiväkotien melutaso, oikea-aikaisen puuttumisen ja diagnosoinnin vaikeus ym. johtavat aggressiivisuuden lisääntymiseen ja heikentyneisiin sosiaalisiin taitoihin, jotka jo osaltaan ovat luomassa otollista pohjaa varhaiselle koulupudokkuudelle, tai viimeistään toisen asteen opintojen keskeyttämiselle. Tasoryhmien puute http://harrieerikäinen.fi/blogi/2012/04/04/71 ja henkilökunnan kuormittuminen tekevät mahdottomaksi luoda mielekkäitä ja haastavia tehtäviä niille lapsille ja nuorille, jotka tarvitsisivat lisää haasteita pitääkseen yllä motivaatiotaan ja keskittääkseen energiansa muuhun kuin pahantekoon ja häiritsemiseen. Aika ja resurssit menevät välttämättömän kanssa kipuiluun, järjestyksen ylläpitoon ja haastavimpien lasten mukana kuljettamiseen.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Tutustuin sivuihisi, kommentteihisi ja mielipiteisiisi. Kaikkea en ehtinyt vielä lukea, mutta jatkan.
Peruskoulumme on oikein hyvä luomus, mutta jotenkin alan kallistua ajatuksissani siihen suuntaan, että peruskoulua olisi uudistettava radikaalimmin kuin vain päivittämällä opetussuunnitelmia ja tuntijakoja. Kyse on tavoista ja halusta oppia koko elinikänsä. Olet oikeassa siinä, että moni ”häirikkö” on häirikkö vain siksi, että koulussa ei ole riittävästi mielekästä tekemistä.
Ulla