Kanniston koulun sisäilma – omakohtaiset kokemukseni

Olin Kanniston koulun vanhempainillassa tiistaina 2.9. neljä tuntia. Illan aikana silmäni olivat kirvelevät ja punaiset. Kotona oireeni helpottivat. Maanantaina 8.9. vietin koulussa vapaaehtoisesti viisi tuntia. Kiertelin eri luokissa, seurasin opetusta ja keskustelin henkilökunnan kanssa. Silmäni olivat aivan punaiset ja kirvelevät ja hengitykseen alkoi sattua. Heti kun poistuin rakennuksesta oireet vähenivät.

Menin vapaaehtoisesti koululle, koska tiedän reagoivani herkästi ”epäpuhtauksiin”. Olen käynyt läpi sisäilmaongelmat 20 vuotta sitten silloisella työpaikallani ja herkistynyt. Siihen aikaan oireisiini suhtauduttiin kovinkin epäilevästi ja välillä mietin itsekin, oliko vika omassa päässäni. Kun rakenteet avattiin, löydettiin hometta. Vika ei siis ollut päässäni. Olen nyt terve, mutta en olisi, mikäli en olisi jaksanut taistella, vaatia tutkimuksia ja korjauksia. Onni onnettomuudessa oli, että kun rakenteet avattiin ja näytteitä otettiin, niin syy löydettiin. Home poistettiin ja korjaukset tehtiin onnistuneesti. Kannistossa tilanne on toinen. Oireet jatkuvat kesän korjauksista huolimatta.

Kanniston koulun tilanne on surullinen. Kesän aikana kaupunki on teettänyt laajat korjaustyöt, mutta henkilökunnan ja lasten oirehtiminen jatkuu. Olen pettynyt, että YIT urakoitsijana ei ollut tiistain vanhempainillassa vastaamassa koulun rakentamisaikaa koskeviin kysymyksiin ja kantamassa vastuutaan. Vastuu sysätään kaupungille. YIT on kuitenkin se taho, jolla on suurin vastuu. Tottakai tilaajan eli kaupungin tehtävänä on valvoa, mutta oletuksena on oltava, että rakentaja tekee työn parhaalla mahdollisella tavalla ja noudattaa rakentamiseen liittyviä ohjeita ja määräyksiä. Pahin skenaario Kanniston kohdalla on se, että vaikka kuinka korjataan, niin koulua ei saada kuntoon.

Ei tietenkään ole viisasta ylireagoida. Kannisto on uusi koulu eikä siellä varmaankaan ole hometta. Mutta siellä voi olla jotain muuta, mitä ei ehkä osata tutkia ja selittää. Olen täysin maallikko asiassa ja voisi olla viisainta, että en olisi tätä koskaan edes kirjoittanut, mutta luulen, että eri kemikaalit reagoivat keskenään tavalla, jota kukaan ei ole osannut ennustaa ja aiheuttavat sekä hajuhaittoja että terveyshaittoja. Matot olisi pitänyt asentaa riittävän kuivan betonin päälle (kosteus max. 85 %). Nyt on todettu, että asentamisaikana betonin kosteus on ollut jopa 95 %. Mitä silloin tapahtuu esim. liimoille, kuinka niiden koostumus muuttuu, mitä kemiallisia reaktioita tapahtuu?

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu minkäänlaisten poliittisten irtopisteiden keräämiseksi. Olen huolissani Kanniston koulun oppilaiden ja henkilökunnan terveydestä, koska muistan, miten yksin olin aikoinani oman sairastumiseni kanssa. Terveytensä huononemisen havaitsee vähitellen, jollakin siihen menee puoli vuotta, toisella vuosi. Harvoin ymmärtää syyttää rakennusta, yleensä etsii syytä kaikkialta muualta, epäilee jopa omaa mielenterveyttään. Asiaa hankaloittaa sekin, että samassa tilassa olevista yksi reagoi ja toisella ei ole minkäänlaisia oireita.

En tiedä, kuinka asia pitäisi ratkaista, se on yhteisen mietinnän paikka. Mutta kenenkään ei pitäisi joutua uhraamaan omaa terveyttään.