Nykyinen hallituksemme harrastaa eriarvoistavaa politiikkaa ja heikentää vähävaraisten ihmisten asemaa myös talouskasvun aikana. Viimeisimpänä osoituksena tästä on kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien jäädyttäminen. Samaan aikaan hallitus sallii suuryritysten muun muassa Carunan, kiertävän veroja konsernin sisäisten lainojen avulla, jotta verotettava tulos näyttäisi pienemmältä.
Kun suomalaiset jaetaan kymmeneen tuloluokkaan, niin hallituksen ensi vuoden budjetti vie rahaa kahdelta köyhimmältä luokalta ja suosii hyvätuloisia.
Mitä enemmän ansaitset, niin sitä enemmän hyödyt.
Työllisyysaste on noussut, mikä on hieno asia, mutta palkallaan pitäisi myös tulla toimeen. Työllisyysaste tarkoittaa 15–64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutta saman ikäisestä väestöstä. Työlliseksi lasketaan henkilö, joka tekee tutkimusviikolla tunninkin työtä. Tunnin työ ei vielä tuo elantoa ihmiselle. Työllisyysasteen nousun hehkuttamisen sijaan kannattaisikin katsoa lukujen taakse ja selvittää, riittävätkö tehdyt työtunnit itsensä elättämiseen ja paljonko työllisyysasteen nousu tuo henkilötyövuosia.
Suomessa pitäisi satsata koulutukseen ja osaamiseen. Hallitus on kuitenkin pelkästään vuonna 2017 leikannut ammatillisesta koulutuksesta 200 miljoonaa, 1 600 ammatillista opettajaa on saanut potkut. Opiskelijoiden lähiopetusta on jouduttu karsimaan niin paljon, että osaaminen vaarantuu ja opettajat uupuvat työssään.
Aikuisten pitäisi voida päivittää osaamistaan, mutta omaehtoista kouluttautumista on vaikeutettu. Aikuiskoulutustukiaikaa leikattiin 19 kuukaudesta 15:een. Hallitus halusi muuttaa aikuiskoulutustuen perusosan täysin lainapainotteiseksi, mikä saatiin estettyä. Perusosaa alennettiin kuitenkin 15 prosenttia. Vuorotteluvapaan ehtoja tiukennettiin.
Suomi voi jatkossakin olla hyvinvointivaltio, kunhan hyvä jaetaan kaikille eikä vain harvoille.
Vantaan Sanomat 15.12.2018
