Ulla Kaukola

Perussuomalaiset kikkailevat prosenttiluvuilla ja sekoittavat tarkoituksella pakolaiset ja maahanmuuton

Perussuomalaiset sekoittavat tarkoituksella maahanmuuton ja pakolaiset. Nyt he ovat nostaneet tikun nokkaan somalialaiset, irakilaiset, afganistanilaiset ja syyrialaiset eli ihmiset jotka ovat pakolaisina paenneet kotimaansa sotaa, saaneet Suomesta turvapaikan ja päätyneet Vantaalle.

Perussuomalaiset kikkailevat laskemalla, kuinka monta prosenttia kyseisiin ryhmiin kuuluvista saa asumistukea, toimeentulotukea tai kuinka moni heistä on työttömänä, ja vertaavat lukuja kantasuomalaisten prosenttisosuuksiin. Prosentit voivat näyttää suurilta, vaikka absoluuttiset luvut ovat hyvinkin pieniä, koska kyseisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä on Vantaalla vähän.

31.12.2019 Vantaalla oli 233 775 asukasta. Heistä somalitaustaisia oli 1 678 (0,72 % vantaalaisista), irakilaistaustaisia 2 436 (1,04 % vantaalaisista), syyrialaistaustaisia 568 (0,24 % vantaalaisista) ja afganistanilaistaustaisia 844 (0,36 % vantaalaisista). On syytä muistaa, että pakolaisina maahan tulleet ihmiset ovat aina heikommassa asemassa kuin kantasuomalaiset tai työperäiset maahanmuuttajat.

Perussuomalaiset kirjoittavat: ”Maahanmuuttajat maksavat suhteellisen vähän kunnallisveroa, vaikka he käyttävät samoja kunnallisia palveluja kuin kantasuomalaisetkin”. Tietävätköhän perussuomalaiset, että Suomessa on tuhansia rikkaita ihmisiä, jotka maksavat tuloistaan vain pääomaveroja eivätkä siten lainkaan kuntaveroa. Samoja kunnallisia palveluita kuitenkin käyttävät. Miksi perussuomalaiset eivät aja sitä, että pääomatuloistakin maksettaisiin kuntaveroa?

Vantaan perussuomalaiset ajavat kaksilla rattailla: He paheksuvat pakolaisten ja maahanmuuttajien alempaa työllisyysastetta, mutta ovat itse tarkoituksellisesti estämässä maahanmuuttajien työllistymistä, kun he kannattavat kotihoidontuen ylimääräisen kuntalisän maksamista ja vastustavat kaikkien lasten oikeutta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Erityisesti maahanmuuttajaäidit jäävät silloin kotiin eivätkä työllisty, vaikka haluaisivat.

Perussuomalaisilta unohtui muuten mainita, että maahanmuuttajat ovat paljon yritteliäämpiä kuin me kantasuomalaiset. Vuonna 2020 Vantaalla perustettiin 1 800 yritystä, joista 44 % on ulkomaalaistaustaisten perustamia.

Kaikki haluavat hyvinvointivaltion, mutta vain osa on halukas rahoittamaan sitä

Kevan tuoreen ennusteen mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana kunta-alan nykyisistä työntekijöistä jää maassamme eläkkeelle lähes 180 000 henkilöä, mikä on kolmasosa tämänhetkisestä henkilöstöstä. Kevan mukaan jo nyt Suomessa tarvittaisiin yli 8 000 uutta sairaanhoitajaa ja 4 000 lastentarhanopettajaa. Vuoteen 2030 mennessä 30 000 uutta hoitajaa.

Hoitaminen on perinteisesti ollut naisten ala. Alalla on pienet palkat, työ on raskasta ja sitä on liikaa. Hoitajien koulutusmäärän lisääminen ei auta, jos työntekemisen ehdot eivät muutu. Uudetkin hoitajat pettyvät palkkaansa, työn raskauteen ja arvostuksen puutteeseen ja jättävät alan.

Yrittäjillä on ollut hyvä edunvalvonta. Yksi yrittäjää suosiva asia on listaamattomista yrityksistä osinkoa saavien omistajien osittainen verottomuus ja alhainen verotus. Hyvinä aikoina yrittäjän on ollut helppo perustella osinkotulojen alhaista verotusta yrittäjän riskillä. Mutta nyt kun riski on realisoitunut, niin samat yrittäjät huutavat täysin rinnoin veronmaksajaa apuun. Veronmaksajat ovat vastanneet huutoon ja tukeneet sekä yritystä että yrittäjää avokätisesti: on jaettu miljardeja ilman että osakeyhtiömuotoisten yritysten on tarvinnut kajota taseeseen ja aiempien vuosien voittoihin. Sitäkö on yrittäjän riski? Verorahoista on tuettu myös yrittäjää, jolla on korona-aikana ollut mahdollisuus työmarkkinatukeen.

Korona-ajan loppu häämöttää. Yrityksiä ei ole enää syytä tukea vastikkeettomasti, se on verorahojen tuhlaamista. Samat tahot, jotka huutavat yritysten ja yrittäjien tukemista, eivät kuitenkaan hyväksy verorahojen käyttämistä hoitajien palkkojen korotukseen, koska heidän mielestään julkinen sektori on rasite.

Korona-aikana hyvinvointivaltio on avokätisesti tukenut yrityksiä ja yrittäjää. Toivon yrittäjän muistavan sen, kun keskustellaan verotuksen muuttamisesta oikeudenmukaiseksi, jotta hyvinvointivaltio kyetään säilyttämään.

Yrittäjän vai veronmaksajan riski?

Yrittäjyyteen liittyy sekä riskejä että mahdollisuus menestyä. Juuri se yrittäjyydessä kiehtookin monia. Kaikista ei ole yrittäjäksi juuri riskien vuoksi. Joskus käy jopa niin, että riskit toteutuvat, kuten nyt.

Pohdinnan arvoista on, kuinka paljon yrityksiä pitää tukea korona-aikana? Pitääkö kaikkia yrityksiä tukea vai ainoastaan yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeitä? Mikä on yrittäjän oma vastuu, riski?

Marinin hallitus on luvannut, että 1990-luvun laman virheitä ei toisteta. Leikkausten sijaan nyt on elvytetty. Hallitus on tukenut yrityksiä sadoilla miljoonilla, jotta ne selviytyvät koronakriisin yli. Business Finland jakoi yrityksille miljardi euroa uuden liiketoiminnan kehittämistukea.

Suorat tuet saattavat laiskistuttaa yrittäjiä, vääristää kilpailua ja pitää hengityskoneessa elinkelvottomia yrityksiä. Ei ehkä olekaan syytä neuvotella vuokranalennuksesta tai karsia kustannuksia, jos valtio korvaa tappioita.

Suomen taloudella meni viime vuonna paremmin kuin odotettiin, joko siksi, että yrityksiä tuettiin tai siitä huolimatta. Akuutein kriisi on ohi, koska rokote on tulossa. Olisiko nyt kansantaloudellisesti viisasta suorien yritystukien sijaan käyttää muita tapoja tukea yrityksiä, esimerkiksi lainoja? Ohimenevässä kriisissä olevalle kannattavalle yritykselle luulisi löytyvän myös bisnesenkelin suojelusta.

Roope Uusitalo: Nyt jarrua yritysten kustannustuelle (Suomen Kuvalehti 26.2.2021)

Liian höveli tukipolitiikka on tehotonta veroeurojen käyttöä (HS 4.2.2021)

Nostetaan vantaalaisten koulutustasoa

Ennen koronaa Vantaan työllisyysaste oli Suomein korkeimpia, lähes 76%. Silloin työttömänä olleista lähes 40%:lla oli kuitenkin vain perusasteen koulutus. Sillä on vaikea työllistyä.

Useamman vuoden tarkastelussa havaitaan, että pääkaupunkiseudun kunnista Helsingin koulutustaso on noussut selvästi Espoon ja Vantaan koulutustasoa nopeammin.

Demarit ovat aktiivisesti vieneet eteenpäin tavoitetta, että lukion aloituspaikkoja pitäisi lisätä niin, että Vantaakin kykenisi tarjoamaan aloituspaikan lukiossa 60 %:lle ikäluokasta. Tällä hetkellä lukiopaikka kyetään tarjoamaan 52 %:lle ikäluokasta.

Toinen asia, joka on elintärkeä Vantaalle, on Varian keskeyttämisprosentin alentaminen. Varian keskeyttämisprosentti oli viime vuonna (2020) 16,3 %. Se on aivan liian korkea.

Suomessa on yhä 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta, joilla ei ole II-asteen koulutusta. 40 % heistä ei ole työssä eikä opiskele. Joka vuosi noin 10 000 nuorta jää peruskoulun varaan – viidennes ikäluokasta. On vaarana, että he syrjäytyvät yhteiskunnasta kokonaan. Mitä matalampi koulutus nuorella on, niin sitä vaikeampaa hänen on löytää töitä. Juuri ennen koronaa parhaassa työiässä olevien 25-39 -vuotiaiden työllisyysaste oli kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vastaavalla ryhmällä oli ennen 1990-luvun lamaa. Mistä he löytävät töitä laskusuhdanteessa/koronan jälkeen?

Toisen asteen tutkinnon suorittaneella miehellä on kuusi vuotta pidempi työura kuin pelkän peruskoulun suorittaneella, naisilla ero on 10 vuotta. Pelkän perusasteen suorittaneiden mahdollisuudet saada työtä heikkenevät jatkuvasti, sillä kolmessakymmenessä vuodessa Suomesta on hävinnyt noin puoli miljoonaa työpaikkaa, joissa ei vaadita tutkintoa. Koulutus lyhentää työttömyysjaksoja ja mahdollistaa siirtymisen työstä ja ammatista ja työpaikasta toiseen.

Vantaa ei saa unohtaa vanhuksiaan

Vantaalla on nyt 13 000 yli 75-vuotiasta ja vuonna 2025 jo 20 000. Moni ikäihminen haluaa asua kotona niin kauan kuin mahdollista ja se on hienoa. Yli 75-vuotiaista yli 93 % asuu kotonaan. Kaikki eivät siihen kuitenkaan pysty ja kenenkään ei pitäisi joutua, jos ei kotona pärjää.

Muistisairaiden vanhusten määrä kasvaa nopeasti. Vantaalla on nyt noin 3 000 muistisairasta, vuonna 2025 jo 4 000 ja vuonna 2030 jopa 5 000. He eivät useinkaan pysty asumaan kotonaan. Meidän on pidettävä huoli siitä, että meillä on riittävästi ympärivuorokautisia hoivapaikkoja vanhuksille.

Oma äitini on 80-vuotias ja erittäin hyvässä kunnossa. Hän oli 30 vuotta laitosapulaisena vanhainkodissa. Minäkin pääsin sinne töihin. Olin kylvettäjänä ja laitosapulaisena vuodeosastolla.  Vanhukset pestiin joka aamu, kukaan ei maannut pissaisissa vaipoissa. Kaikki kynnelle kykenevät vietiin päivittäin ulos raikkaaseen ilmaan. Siellä he istuivat seurustelemassa ja vahtivat toinen toistaan. Jos joku lähti harhailemaan, niin vierestä jo huudettiin: ”Martta karkaa!”. Myös lievästi kehitysvammaiset asuivat vanhainkodissa. Heillä oli kullakin tärkeä tehtävänsä: Oiva vahti, ettei kukaan jäänyt kerran päivässä käyvän linja-auton alle ja Köpi haki polkupyörällään postin kyliltä. Vanhuksia ei jätetty selviytymään yksin.

Vantaalle tarvitaan uusi lukio

Meillä on Vantaalla tällä hetkellä aloituspaikkoja lukioissa noin 52 %:lle peruskoulun päättävästä ikäluokasta. Se on liian vähän. Aloituspaikkoja on yhteensä 1 220. Viime vuonna paikkoja oli 1 190 ja sitä edeltävänä vuonna 1 160. Tavoitteena tulee olla, että paikkoja on noin 60 %:lle ikäluokasta. Tarvitsemme Vantaalle uuden lukion.

Esimerkiksi Tampereella lukioissa on aloituspaikkoja lähes koko ikäluokalle eli 1 815. Tosin Tampereelle hakeudutaan opiskelemaan myös ympäryskunnista. Tampereella lukioihin hakee noin 60 % ikäluokasta ja ammatilliseen koulutukseen noin 40 %.

Eriarvoistumisen pysäyttäminen

Lasten, nuorten, perheiden ja alueiden eriarvoistumisen pysäyttäminen on kuntavaalien tärkein teema.

Kouluissa pitää pystyä tasaamaan oppilaiden perhetaustasta johtuvia eroja ja edistämään sitä, että osaamistasoltaan parhaiden ja heikoimpien oppilaiden välinen ero ei kasva. Juuri Vantaalla tämä on aivan oleellista, koska lähes joka kolmas koululainen on vieraskielinen.

Vuonna 2000 PISA-oppimistulosten ero heikoimmista ja parhaimmista sosioekonomista taustoista tulevien lasten välillä oli yhden kouluvuoden opiskelun verran, vuonna 2020 ero oli kasvanut jo lähes kahteen kouluvuoteen.

Vantaallakin vieraskielinen väestö kasautuu tietylle alueelle, mikä on suuri haaste myös päiväkodeille ja kouluille. Vantaan asuinalueilla vieraskielisten päiväkoti-ikäisten lasten osuudet nousevat nykyisin korkeimmillaan jo lähes 65 prosenttiin. Osuudet ovat näillä alueilla yli viisinkertaistuneet 20 vuoden aikana.

Koulutuksellinen huono-osaisuus ennakoi huono-osaisuutta myös myöhemmin elämässä ja siksi siihen on tärkeä puuttua. Yksi tapa tasoittaa koulujen välisiä eroja on myönteinen erityiskohtelu. Siinä rahoitusta jaetaan tarveperusteisesti. Meidän on syytä keskustella myönteisen erityiskohtelun laajentamisesta. Sillä ei kuitenkaan puututa koulujen eriytymisen syihin, vaan pyritään korjaamaan seurauksia.

Vielä oleellisempaa kuin korjata eriarvoistumisen seurauksia on puuttua siihen, että alueet eivät eriarvoistu. Siihen voimme vaikuttaa mm. kaavoituksella ja asuntopolitiikalla. Meidän on pidettävä huoli siitä, että Vantaan kaikilla alueilla on monipuolista asumista, sekä vuokra-asuntoja että omistusasuntoja ja että ongelmallisiin alueisiin panostetaan enemmän kuin ns. hyviin ja haluttuihin alueisiin. Vantaallakin pitää kyetä tekemään ”myllypurot”. Siihen auttaa houkutteleva rakentaminen, mm. ratikka.

Kuntavaalit eivät ole ratikkavaalit

Osa ehdokkaista haluaa kuntavaaleista ratikkavaalit (VS 17.2.2021), vaikka ratikasta ei vaaleissa päätetä eikä ole järkeäkään päättää. Miksi ei? Siksi, että olisi ennenaikaista ja taloudellisesti epäviisasta päättää ratikan rakentamisesta ennen kuin suunnittelutyö on tehty ja tiedämme paitsi arvioidut menot, niin myös arvioidut tulot.

Valtuusto päätti 16.11.2019 ratikan yksityiskohtaisen suunnittelun aloittamisesta. Suunnittelun jälkeen tiedämme, kuinka paljon ratikan rakentaminen maksaa ja mitkä ovat ratikan tuomat taloudelliset hyödyt. Ratikan rakentamisen vastustaminen tässä vaiheessa on ennenaikaista eikä se perustu mihinkään muuhun kuin ennakkoluuloihin.

Korona on lyönyt Vantaata lujaa, vaikka valtion tuki onkin tasoittanut tilannetta. Kukaan meistä ei vielä tiedä, kuinka nopeasti talous nousee koronan jälkeen. Erityisesti Vantaan osalta tilanne on epävarma, koska menestymisemme perustuu niin vahvasti lentokenttäalueeseen. Vantaalla tosin on Suomen parhaimmat mahdollisuudet talouden nopeaan nousuun, sillä sijaintimme on loistava.

Kuntavaaleista ei kannata tehdä ratikkavaaleja. Ratikan rakentamispäätös on tarkoitus tehdä vuonna 2023. Silloin meillä on tehtynä huolellinen suunnittelu ja kaupungin taloudellinen tilanne on koronan jälkeen vakiintunut. Siksi kysynkin, kannattaako uskoa ehdokkaaseen, joka jo nyt tietää kantansa ratikkaan? Se kanta ei perustu tosiasioihin vaan mielikuviin.

Koulu rakentamassa turvallista elämää

Koskelassa tapahtunut nuoren järkyttävä murha on nostanut keskusteluun myös koulun roolin lasten ja nuorten arjessa. Miten koulu voisi osaltaan olla rakentamassa turvallista lapsuutta ja nuoruutta? Tähän liittyy kiusaamisen ehkäisy, oppimisen tuki, erityisopetus, inkluusio ja ryhmäkoot

Mielestäni inkluusio eli pyrkimys opettaa kaikkia oppilaita samassa ryhmässä on hyvä asia, mutta sen onnistuminen edellyttää, että oppilas saa tukea ja ettei ryhmäkoko ole liian suuri.

Vantaalla on perusopetuksessa noin 23 000 oppilasta. Heistä 2 624 oppilaalla on erityisen tuen päätös, kaksi vuotta sitten heitä oli 2 350. Vain osa heistä (10-20 %) on ollut täysin integroituna yleisopetukseen, muut osallistuvat opetukseen osittain tai kokonaan joko oman lähikoulunsa pienryhmissä tai kaupunkitasoisissa pienryhmissä. Valtakunnan tasolla erityistä tukea saa noin 8,5 % perusopetuksen oppilaista, Vantaalla prosenttiosuus on siis valtakunnan tasoa korkeampi.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ on laatinut oppimisen tuen toimivuuden parantamiseksi oman seitsemän kohdan mallinsa, siihen kannattaisi kunnissa tutustua. Käsittelen mallista yhtä kohtaa, opettajamitoitusta.

OAJ on esittänyt mallin, jossa perusopetuksessa opettajia olisi luokilla 1-2 vähintään 1:18 ja luokilla 3-9 vähintään 1:20 suhteessa oppilaiden määrään. Erityisen tärkeää inkluusion kannalta olisi, että oppilaiden tuen tarve otettaisiin huomioon opettajamitoituksessa. Erityisen tuen oppilaat laskettaisiin kertoimella 2, vieraskieliset ja tehostetun tuen oppilaat kertoimella 1,5.  Vastaavanlaiset mitoitukset OAJ on laatinut myös varhaiskasvatukseen ja toiselle asteelle. Erityisopettajia pitäisi olla riittävästi, 1:100, paitsi esi- ja alkuopetuksessa 1:50.

Vantaan vuoden 2021 budjetista kasvatuksen ja oppimisen toimialan osuus on noin 30 %. Kasvatukseen ja oppimiseen liittyvät asiat ovat tärkein asia, joka kuntiin jää sote-uudistuksen jälkeen. Siksi asiallinen ja jatkuva keskustelu poliitikkojen, virkamiesten, vanhempien ja oppilaiden kesken koulutukseen liittyvistä asioista on erittäin tärkeää, ei vain ennen kuntavaaleja vaan myös kuntavaalien jälkeen.

Saksassa (perhe)yrittäjyys on intohimo

Olen aina ihaillut saksalaisten perheyritysten tapaa ottaa työntekijät mukaan yrityksen kehittämiseen. Kun Turun telakka siirtyi Mayerin suvulle vuonna 2015, niin Turun telakan toimitusjohtaja Jan Meyer sanoi: ”Perheyhtiönä meillä on mahdollisuus tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia ja kehittää telakkaa pitkäjänteisesti” (Iltalehti 8.5.2015).

Suomessa monelta yrittäjältä puuttuu halu yrityksen pitkäjänteiseen kehittämiseen yhdessä henkilöstön kanssa. Suomessa on alettu ihannoida yrityksen myyntiä ja yrittäjän äkkirikastumista, mikä on mielestäni aivan väärä tapa suhtautua yrittämiseen.

Saksan vahvan talouden takana ovat perheyritykset. Saksan noin neljästä miljoonasta yrityksestä 95 prosenttia on perheyrityksiä ja näistä yli 300 000 on kansainvälistynyt.  Ne kehittävät kapeilla osaamisalueillaan yhä parempia tuotteita, palveluita ja teknologioita  –  globaalisti ja tiiviissä yhteistyössä asiakkaidensa kanssa. (Talouselämä 27.10.2015.)

Siinä missä suomalaiset yritykset jämähtävät supistuville lähimarkkinoille, saksalaiset ottavat riskin ja uskovat siihen, että pienenkin markkinaraon voi muuttaa kannattavaksi asiakaslähtöisyydellä, panostamalla tekniikkaan ja sitouttamalla henkilökunnan.

Münchenin tekninen yliopisto (MTU) teki tutkimuksen pörssiin listattujen perheyritysten kehityksestä vuosina 2009-2018. TUM:n professorin Christoph Kaesererin mukaan ­pörssiyhtiöiden tuloskunto on sitä parempi, ­mitä suuremman osuuden perustajaperhe omistaa ja mitä aktiivisemmin perhe osallistuu yrityksen operatiiviseen liiketoimintaan (Kauppalehti 27.8.2019).

Perheyrityksiä johdetaan pitkäjänteisesti, koska perheellä on ”oma pääomansa tulessa”. Yksi keskeinen pitkäjänteisyyden mittari on työntekijämäärän kehitys. Tarkastelujaksolla perheyritysten työntekijä­määrä kasvoi keskimäärin kuusi prosenttia, kun muissa yrityksissä kasvu jäi noin kolmeen prosenttiin. (Kauppalehti 27.8.2019.)

Saksassa ja Ruotsissa henkilökunta sitoutetaan yrityksen toimintaan. Suomessa sitä ei haluta. Teollisuuden palkansaajat TP ry julkisti maaliskuussa 2019 tutkimuksensa siitä, kuinka laajasti ja missä muodossa laki henkilöstön edustuksesta suomalaisissa yrityksissä toteutui.

Suomessa laki henkilöstön edustuksesta yrityksen hallinnossa on ollut voimassa kohta 30 vuotta. Lain mukaan yrityksissä, joissa on yli 150 työntekijää, tulisi henkilöstöllä olla edustaja yrityksen hallinnossa. Tällä hetkellä lain toteutuminen yrityksissä on kuitenkin heikkoa.  Yrityksissä, joissa henkilöstön edustusta ei ole järjestetty, yleisin annettu syy oli, että työnantaja ei ollut halunnut sitä. Niissä yrityksissä, joissa hallintoedustusjärjestelmä on käytössä, kolme neljästä vastaajasta koki, että he ovat voineet vaikuttaa yrityksen johdon ja henkilöstön välisen yhteistyön parantamiseen.

Marinin hallitus haluaa uudistaa YT-lakia ja lisätä henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia ja tiedonsaantia. YT-lain muutosesityket olivat lausuntokierroksella vuoden vaihteessa.